Valon salaisuus - Dante mysteeri

Kirjan päähenkilönä on runoilija Dante Alighieri. Runoilija viimeistelee kuuluisaa teostaan. Samalla hän toimii kaupunkinsa priorina. Kirjan alussa Dante lähtee tutkimaan omituista laivaa joen suistoalueella. Laivan koko miehistö on kuollut. Aluksesta löytyy kummallinen koje, jonka Dante ottaa mukaansa. Murhia alkaa tapahtua myös kaupungissa. Kaikenlaista väkeä liikkuu pimeillä kujilla. Yhdessä kirkossa esim. esiintyy elävä pyhäinjäännös. Dante epäilee koko juttua huijaukseksi ja niin asia onkin. Lähellä kaupunkia palaa mystinen rakennus. Erääseen majataloon on kerääntynyt kummallinen seurue. Kaikki tuntuu liittyvän, jo kauan edesmenneeseen kuningas Fredrik I:seen. Johonkin suurempaan suunnitelmaan.

Ketkä ovat osallisina, mikä on suunnitelman tarkoitus, sitä Dante yrittää selvittää. Laivasta löytynyt kummallinen koje liittyy asiaan. Kojetta yrittää korjata taitava käsityöläinen, lopulta koje on koossa, mutta mitä virkaa sillä on? Sitä ei olekkaan helppo saada selville. Liittyvätkö salakuljetetut peilit asiaan? Virkakausi priorina on loppumassa. Dante ei oikein tule toimeen muiden priorien kanssa. Katolinen kirkko ja inkvisitiokin sekaantuvat asiaan. Lopulta paljastuu niin murhaaja kuin suunnitelmakin.

Tämä kirja on toinen Dante mysteeri, ensimmäistä en ole lukenut. Nappasin kirjan kirjastosta ihan takakansitekstin perusteella. Kirja oli minusta jotenkin hyvin sekava. En oikein päässyt juonesta kiinni, eikä edes loppuratkaisu oikein asiaa selventänyt. Lähinnä jäi mieleen Danten luomisen tuska ja väsymys. Dante keskusteli / kuulosteli ihmisiä. Mitään ei koskaan tuntunut selviävän, ja keskustelut jäivät aina jotenkin kesken. Loppuhuipennuskin oli jotenkin tehoton.

Susku antaa kirjalle **

Purppuravirrat

Toinen Jean-Christophe Grangén teos, jonka luin. Ensimmäisestä tai siis viimeisestä eli Viattomien veljeskunnasta pidin todella paljon. Aloitin kirjailijan teosten lukemisen todellakin uusimmasta ja nyt siirryin vanhempiin. Pienoinen pettymys oli se, että kirjailija näköjään käyttää teoksissaan samaa kaavaa. Purppuravirroissakin pääparina nuori kapinallinen moniongelmainen poliisi ja vanhempi kovaotteinen virkaveli. Samoin tässäkin kirjassa juoni muodostuu omituisten, salaisten, jonkinlaisten tieteellisten kokeiden ympärille. Lapsiin kohdistuvista kokeista on tässäkin kysymys. Raakoja, rituaalisia murhia ei myöskään puutu.

Purppuravirroissa nuori arabipoliisi alkaa tutkia haudanhäpäisyä, jota muut pitävät huligaanien työnä. Vanhempi poliisi taas lähetetään pieneen vuoristokylään selvittämään raakaa murhaa, jossa uhria on kidutettu. Uhrin löytöpaikkakin on omituinen vuorenseinämän kolo. Murhaajalla on ollut jonkin tarkoitus, sijoittaessaan ruumiin juuri sinne. Murhia tulee lisää, onko kyseessä sarjamurhaaja? Tutkijamme ei usko niin, hänen mielestään kyseessä on henkilökohtainen kosto. Murhaaja jättää tappamiinsa ruumiisiin kuin viestejä tai johtolankoja. Nuori poliisi taas pääsee kummallisen tapahtumaketjun jäljille. Äiti ja pieni lapsi, lapsi jonka hauta nyt on häpäisty,  ovat paenneet "paholaisia". Äiti on kaikin tavoin yrittänyt tuhota lapsen menneisyyden, varsinkin kuvat. Vanhempi poliisi seuraa jälkiä sokeainkouluun ja synnytyssairaalan arkistoihin. Omituisia asioita selviää; murhattujen miesten kuolleet isät, genetiikka ja täydellisen ihmisen luominen liittyvät tapaukseen.

Näiden kahden tutkimuksia kuvataan rinnakkain, mutta lopulta ne johtavat samaan pisteeseen. Eristyneeseen vuoristokylään ja vielä eristyneenpään yliopistoyhteisöön. Murhaajan motiivi juontaa vuosien takaa alkaneisiin tapahtumiin. Kyseessä on todellakin kosto, pienen lapsen kosto.

Hyvin koukutti tämäkin kirja, vaikka kaava oli tuttu. Mihinkäs sitä loppujen lopuksi toimivaa kaavaa muuttamaan. Aion lukea loputkin kirjailijan teokset. Purppuravirroista on tehty myös elokuvaversio, sekin on varmaan katsomisen arvoinen.

Susku antaa kirjalle ***