Karin Slaughter on aloittanut uuden Atlanta-sarjan, joista tämä Triptyykki on ensimmäinen. Olen lukenut Slaughterin kirjoja parikin kappaletta, mutta en koko edellistä sarjaa. Aikaisemmista kirjoista pidin kyllä enemmän. Triptyykki eteni jotenkin turhan hitaalla tempolla. Kirjan nimi Triptyykki viittaa erääseen tauluun, mutta se ei ole mitenkään ratkaiseva, joten kirjan nimi ei oikein toimi. Tosin ehkä se kuvaa sitä, että koskaan ei voi tietää mitä ihmisen mielessä liikkuu, kun näkee vain ulkokuoren.
Kirjan päähenkilöitä ovat erikoisagentti Will Trent, etsivä Michael Ormewood, tuomittu murhaaja/pedofiili John Shelley ja naisetsivä Angie. Atlantassa ja sen ympäristössä murhataan naisia julmalla tavalla, erikoisinta tapauksissa on se, että naisten kieli purraan irti. Sadistinen sarjamurhaaja on liikkeellä. Will Trent komennetaan Michael Ormwoodin avuksi juttua tutkimaan. John Shelley on vapautunut vankilasta kärsittyään 20 vuoden tuomion nuoren tytön raa-asta murhasta. John oli tuolloin vain 16 vuotias ja tietää olevansa syytön. Angie toimii siveyspoliisissa ja esittää työkseen prostituoitua.
Näiden neljän tiet kohtaavat. John yrittää pinnistellä eteenpäin vankilan jälkeisessä elämässä. Hän on yksinäinen ja halveksittu. Kirjassa kuvataan hyvin miten Amerikassa kohdellaan vankilasta vapautuneita, miten heidän elämänsä on äärimmäisen hankalaa. Angiessa hän löytää ihmisen, jolle voi puhua. John huomaa, että joku on "varastanut" hänen identiteettinsä.
Kun selviää kuka John haluaa kostaa. Kyseessä on sama henkilö, joka lavasti Johnin syylliseksi murhaan. Sama sadisti, joka Atlantan kaduilla tappaa. Juoni on oikeastaan aika ennalta arvattava, vähän Amerikkalaisten poliisisarjojen tyyppinen. Tosin täytyy myöntää, että tappajan henkilöllisyys on yllätys. Aika jännä juttu, miten ensin jostain kirjan hahmosta pitää ja häntä säälii. Totuus kun paljastuu hahmoa alkaa inhota, eikä enää muista sympaattisia piirteitä.
Kirjassa on myös paljon kurjuutta; Will ja Angie ovat molemmat viettäneet lapsuutensa orpokodissa ja sijaiskodeissa, heidän suhteensa alkaa siis jo lapsuuden ajoilta. Johnin vankila-aika on karmeaa luettavaa. Kirjassa liikutaan lähes pelkästää huono-osaisten maailmassa. Ihan luettava kirja.
Susku antaa kirjalle ***
tiistai 27. heinäkuuta 2010
sunnuntai 18. heinäkuuta 2010
Frankenstein
Kauhuklassikko, jota en ainakaan muistaakseni ole aikaisemmin lukenut. Enkä lukenut nytkään, vaan kuuntelin. Tässä ajassa luettuna kirja on jopa humoristisen pateettinen. Naiset ovat hauraita ja herkkiä, miehet urhollisia ja kirkasotsaisia. Tähän vastakohtana hirviö toimii oikein hyvin. Hän on kammottava, raaka tappaja. Tosin kirjassa usein viitataan hirviön karmaisevaan ulkonäköön ja sehän ei tosiaan ole hirviön itsensä vika. Sympatiani kallistuvat tosiaan melkein enemmän hirviön puoleen. Ehkä kirjassa on pohjimmiltaan tarkoitus asettaa epäilyksen alaiseksi ihmisen kaikkivoipaisuus. Uudet tieteen saavutukset, eivät välttämättä ole ihmiskunnalle vain eduksi, eikä niitä osata käyttää hyvään.
Kirja siis kertoo tarinan nuoresta miehestä, joka lähtee opiskelemaan ja innostuu luonnontieteistä. Vähän epäselväksi jää syy miksi hän päättää luoda hirviön. Ehkä hän vain haluaa osoittaa sen ihmisen yllemmyyden, tieteen saavutusten valossa ihminen on jo Jumalan kaltainen ja pystyy luomaan uutta elämää. Hän onnistuu hankkeessaan, mutta katuu katkerasti ja hylkää olennon. Hirviö etsiytyy metsiin ja lopulta erään pienen torpan vajaan piilottelemaan. Hirviö tekee köyhän torpan asukkaille palveluksia, mutta kun hän etsii ystävyyttä, hänet ajetaan pois.
Hirviö katkeroituu ja päättää kostaa luojalleen. Etsii tämän käsiinsä ja tappaa hänen pikkuveljensä. Syytön tyttö hirtetään tästä rikoksesta. Hirviö vaatii luojaansa tekemään hänelle morsiamen, jonka kanssa hirviö voisi jakaa hyljeksityn elämänsä. Nuori mies kieltäytyy ja hirviö surmaa hääyönä nuoren miehen vaimon. Hirviön luoja vannoo tappavansa luomuksensa ja jäljittää tätä jäämerelle saakka. Varmalta paleltumiskuolemalta tämän takaa-ajajan pelastaa toinen yhtä kiihkeä nuori mies. Tämä nuori mies on päättänyt löytää vesireitin jäämeren läpi ja suhtautuu asiaansa yhtä intomielisesti kuin aikanaan kostaja hirviön luomiseen.
Tarinan kertookin juuri tämä nuori kapteeni. Tarina on rakennettu kirjeiden muotoon, jotka hän lähettää siskolleen. Hirviön luoja saa nuoren kapteenin ymmärtämään ettei ihminen ole kaikkivoipainen ja mitkä kauheat seuraukset voivat ylpeydestä olla. Hirviön luoja kuolee ja hirviö jätettyään hyvästit hyppää jäiseen mereen. Nuori kapteeni antaa periksi ja suunnistaa kotiin. Mukavaa vaihtelua tämä teos.
Susku antaa kirjalle ***
Kirja siis kertoo tarinan nuoresta miehestä, joka lähtee opiskelemaan ja innostuu luonnontieteistä. Vähän epäselväksi jää syy miksi hän päättää luoda hirviön. Ehkä hän vain haluaa osoittaa sen ihmisen yllemmyyden, tieteen saavutusten valossa ihminen on jo Jumalan kaltainen ja pystyy luomaan uutta elämää. Hän onnistuu hankkeessaan, mutta katuu katkerasti ja hylkää olennon. Hirviö etsiytyy metsiin ja lopulta erään pienen torpan vajaan piilottelemaan. Hirviö tekee köyhän torpan asukkaille palveluksia, mutta kun hän etsii ystävyyttä, hänet ajetaan pois.
Hirviö katkeroituu ja päättää kostaa luojalleen. Etsii tämän käsiinsä ja tappaa hänen pikkuveljensä. Syytön tyttö hirtetään tästä rikoksesta. Hirviö vaatii luojaansa tekemään hänelle morsiamen, jonka kanssa hirviö voisi jakaa hyljeksityn elämänsä. Nuori mies kieltäytyy ja hirviö surmaa hääyönä nuoren miehen vaimon. Hirviön luoja vannoo tappavansa luomuksensa ja jäljittää tätä jäämerelle saakka. Varmalta paleltumiskuolemalta tämän takaa-ajajan pelastaa toinen yhtä kiihkeä nuori mies. Tämä nuori mies on päättänyt löytää vesireitin jäämeren läpi ja suhtautuu asiaansa yhtä intomielisesti kuin aikanaan kostaja hirviön luomiseen.
Tarinan kertookin juuri tämä nuori kapteeni. Tarina on rakennettu kirjeiden muotoon, jotka hän lähettää siskolleen. Hirviön luoja saa nuoren kapteenin ymmärtämään ettei ihminen ole kaikkivoipainen ja mitkä kauheat seuraukset voivat ylpeydestä olla. Hirviön luoja kuolee ja hirviö jätettyään hyvästit hyppää jäiseen mereen. Nuori kapteeni antaa periksi ja suunnistaa kotiin. Mukavaa vaihtelua tämä teos.
Susku antaa kirjalle ***
tiistai 13. heinäkuuta 2010
Kadotetut sielut
Valitsin tämän kirjan ihan nimen ja takakansitekstin perusteella. Joko kirja oli niin hienosti tai niin huonosti kirjoitettu, etten oikein pitänyt. Kirjan kerronta oli jotenkin sameaa, likaista ja toivotonta. Ehkä se olikin kirjassa hienoa, että miljöö ja tunnelma välittyi. Minä en vaan pidä tälläisestä tunnelmasta.
Kirja kertoo eronneesta pikku kaupungin sheriffistä, jonka oma elämä on varsin synkkää. Hän ei saa tavata lastaan, elatusmaksut ovat jatkuvasti rästissä ja ex-vaimolla on jo uusi mies. Sheriffillämme on suhde työtoveriinsa, mutta sekin on lähinnä seksiä.
Sheriffi saa selvitettäväkseen pienen lapsen kuolemaan johtaneen yliajon. Alusta asti on lähes selvää, kuka lapsen yli on ajanut; pikku kaupungin ainoa toivo, nuori amerikkalaisen jalkapallon lupaus. Kaupungin pormestari ja poliisipäällikkö haluavat siis lakaista tapauksen maton alle. Tämä jää sheriffimme tehtäväksi. Asiaan liittyvät kuolleen lapsen narkomaani-äiti, jalkapallotähden tyttöystävä ja vanhemmat. Kaikki ei olekkaan niin selvää kuin miltä näyttää.
Sheriffimme onnnistuu tekemään pelkkiä vääriä valintoja, niin tutkimuksessa kuin yksityiselämässäänkin. Välillä hän on jopa hengenvaarassa, välillä pakomatkalla Kandan rajalla. Lopussa peittely-yritykset paljastuvat ja kulissit romahtavat.
Kirja oli koko matkan jotenkin toivoton, mitään positiivista ei hakemallakaan päähenkilöiden elämästä löydy. Tulevaisuus näyttää yhtä synkältä. Koko kirjan ajan minulla oli tunne, että haluan mennä ravistelemaan tuota onnetonta sheriffiä, että ryhdistäydy mies. Hän velloo itsesäälissä, eikä tee yhtään mitään asioiden parantamiseksi, pikemminkin päin vastoin. Tosin jotain kiinteistöbisnestä hän suunnittelee, muttei sitäkään tosissaan. Tympeä kirja.
Susku antaa kirjalle **
Kirja kertoo eronneesta pikku kaupungin sheriffistä, jonka oma elämä on varsin synkkää. Hän ei saa tavata lastaan, elatusmaksut ovat jatkuvasti rästissä ja ex-vaimolla on jo uusi mies. Sheriffillämme on suhde työtoveriinsa, mutta sekin on lähinnä seksiä.
Sheriffi saa selvitettäväkseen pienen lapsen kuolemaan johtaneen yliajon. Alusta asti on lähes selvää, kuka lapsen yli on ajanut; pikku kaupungin ainoa toivo, nuori amerikkalaisen jalkapallon lupaus. Kaupungin pormestari ja poliisipäällikkö haluavat siis lakaista tapauksen maton alle. Tämä jää sheriffimme tehtäväksi. Asiaan liittyvät kuolleen lapsen narkomaani-äiti, jalkapallotähden tyttöystävä ja vanhemmat. Kaikki ei olekkaan niin selvää kuin miltä näyttää.
Sheriffimme onnnistuu tekemään pelkkiä vääriä valintoja, niin tutkimuksessa kuin yksityiselämässäänkin. Välillä hän on jopa hengenvaarassa, välillä pakomatkalla Kandan rajalla. Lopussa peittely-yritykset paljastuvat ja kulissit romahtavat.
Kirja oli koko matkan jotenkin toivoton, mitään positiivista ei hakemallakaan päähenkilöiden elämästä löydy. Tulevaisuus näyttää yhtä synkältä. Koko kirjan ajan minulla oli tunne, että haluan mennä ravistelemaan tuota onnetonta sheriffiä, että ryhdistäydy mies. Hän velloo itsesäälissä, eikä tee yhtään mitään asioiden parantamiseksi, pikemminkin päin vastoin. Tosin jotain kiinteistöbisnestä hän suunnittelee, muttei sitäkään tosissaan. Tympeä kirja.
Susku antaa kirjalle **
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)