tiistai 13. heinäkuuta 2010

Kadotetut sielut

Valitsin tämän kirjan ihan nimen ja takakansitekstin perusteella. Joko kirja oli niin hienosti tai niin huonosti kirjoitettu, etten oikein pitänyt. Kirjan kerronta oli jotenkin sameaa, likaista ja toivotonta. Ehkä se olikin kirjassa hienoa, että miljöö ja tunnelma välittyi. Minä en vaan pidä tälläisestä tunnelmasta.

Kirja kertoo eronneesta pikku kaupungin sheriffistä, jonka oma elämä on varsin synkkää. Hän ei saa tavata lastaan, elatusmaksut ovat jatkuvasti rästissä ja ex-vaimolla on jo uusi mies. Sheriffillämme on suhde työtoveriinsa, mutta sekin on lähinnä seksiä.

Sheriffi saa selvitettäväkseen pienen lapsen kuolemaan johtaneen yliajon. Alusta asti on lähes selvää, kuka lapsen yli on ajanut; pikku kaupungin ainoa toivo, nuori amerikkalaisen jalkapallon lupaus. Kaupungin pormestari ja poliisipäällikkö haluavat siis lakaista tapauksen maton alle. Tämä jää sheriffimme tehtäväksi. Asiaan liittyvät kuolleen lapsen narkomaani-äiti, jalkapallotähden tyttöystävä ja vanhemmat. Kaikki ei olekkaan niin selvää kuin miltä näyttää.

Sheriffimme onnnistuu tekemään pelkkiä vääriä valintoja, niin tutkimuksessa kuin yksityiselämässäänkin. Välillä hän on jopa hengenvaarassa, välillä pakomatkalla Kandan rajalla. Lopussa peittely-yritykset paljastuvat ja kulissit romahtavat.

Kirja oli koko matkan jotenkin toivoton, mitään positiivista ei hakemallakaan päähenkilöiden elämästä löydy. Tulevaisuus näyttää yhtä synkältä. Koko kirjan ajan minulla oli tunne, että haluan mennä ravistelemaan tuota onnetonta sheriffiä, että ryhdistäydy mies. Hän velloo itsesäälissä, eikä tee yhtään mitään asioiden parantamiseksi, pikemminkin päin vastoin. Tosin jotain kiinteistöbisnestä hän suunnittelee, muttei sitäkään tosissaan. Tympeä kirja.

Susku antaa kirjalle **

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti