Valon salaisuus - Dante mysteeri

Kirjan päähenkilönä on runoilija Dante Alighieri. Runoilija viimeistelee kuuluisaa teostaan. Samalla hän toimii kaupunkinsa priorina. Kirjan alussa Dante lähtee tutkimaan omituista laivaa joen suistoalueella. Laivan koko miehistö on kuollut. Aluksesta löytyy kummallinen koje, jonka Dante ottaa mukaansa. Murhia alkaa tapahtua myös kaupungissa. Kaikenlaista väkeä liikkuu pimeillä kujilla. Yhdessä kirkossa esim. esiintyy elävä pyhäinjäännös. Dante epäilee koko juttua huijaukseksi ja niin asia onkin. Lähellä kaupunkia palaa mystinen rakennus. Erääseen majataloon on kerääntynyt kummallinen seurue. Kaikki tuntuu liittyvän, jo kauan edesmenneeseen kuningas Fredrik I:seen. Johonkin suurempaan suunnitelmaan.

Ketkä ovat osallisina, mikä on suunnitelman tarkoitus, sitä Dante yrittää selvittää. Laivasta löytynyt kummallinen koje liittyy asiaan. Kojetta yrittää korjata taitava käsityöläinen, lopulta koje on koossa, mutta mitä virkaa sillä on? Sitä ei olekkaan helppo saada selville. Liittyvätkö salakuljetetut peilit asiaan? Virkakausi priorina on loppumassa. Dante ei oikein tule toimeen muiden priorien kanssa. Katolinen kirkko ja inkvisitiokin sekaantuvat asiaan. Lopulta paljastuu niin murhaaja kuin suunnitelmakin.

Tämä kirja on toinen Dante mysteeri, ensimmäistä en ole lukenut. Nappasin kirjan kirjastosta ihan takakansitekstin perusteella. Kirja oli minusta jotenkin hyvin sekava. En oikein päässyt juonesta kiinni, eikä edes loppuratkaisu oikein asiaa selventänyt. Lähinnä jäi mieleen Danten luomisen tuska ja väsymys. Dante keskusteli / kuulosteli ihmisiä. Mitään ei koskaan tuntunut selviävän, ja keskustelut jäivät aina jotenkin kesken. Loppuhuipennuskin oli jotenkin tehoton.

Susku antaa kirjalle **

Purppuravirrat

Toinen Jean-Christophe Grangén teos, jonka luin. Ensimmäisestä tai siis viimeisestä eli Viattomien veljeskunnasta pidin todella paljon. Aloitin kirjailijan teosten lukemisen todellakin uusimmasta ja nyt siirryin vanhempiin. Pienoinen pettymys oli se, että kirjailija näköjään käyttää teoksissaan samaa kaavaa. Purppuravirroissakin pääparina nuori kapinallinen moniongelmainen poliisi ja vanhempi kovaotteinen virkaveli. Samoin tässäkin kirjassa juoni muodostuu omituisten, salaisten, jonkinlaisten tieteellisten kokeiden ympärille. Lapsiin kohdistuvista kokeista on tässäkin kysymys. Raakoja, rituaalisia murhia ei myöskään puutu.

Purppuravirroissa nuori arabipoliisi alkaa tutkia haudanhäpäisyä, jota muut pitävät huligaanien työnä. Vanhempi poliisi taas lähetetään pieneen vuoristokylään selvittämään raakaa murhaa, jossa uhria on kidutettu. Uhrin löytöpaikkakin on omituinen vuorenseinämän kolo. Murhaajalla on ollut jonkin tarkoitus, sijoittaessaan ruumiin juuri sinne. Murhia tulee lisää, onko kyseessä sarjamurhaaja? Tutkijamme ei usko niin, hänen mielestään kyseessä on henkilökohtainen kosto. Murhaaja jättää tappamiinsa ruumiisiin kuin viestejä tai johtolankoja. Nuori poliisi taas pääsee kummallisen tapahtumaketjun jäljille. Äiti ja pieni lapsi, lapsi jonka hauta nyt on häpäisty,  ovat paenneet "paholaisia". Äiti on kaikin tavoin yrittänyt tuhota lapsen menneisyyden, varsinkin kuvat. Vanhempi poliisi seuraa jälkiä sokeainkouluun ja synnytyssairaalan arkistoihin. Omituisia asioita selviää; murhattujen miesten kuolleet isät, genetiikka ja täydellisen ihmisen luominen liittyvät tapaukseen.

Näiden kahden tutkimuksia kuvataan rinnakkain, mutta lopulta ne johtavat samaan pisteeseen. Eristyneeseen vuoristokylään ja vielä eristyneenpään yliopistoyhteisöön. Murhaajan motiivi juontaa vuosien takaa alkaneisiin tapahtumiin. Kyseessä on todellakin kosto, pienen lapsen kosto.

Hyvin koukutti tämäkin kirja, vaikka kaava oli tuttu. Mihinkäs sitä loppujen lopuksi toimivaa kaavaa muuttamaan. Aion lukea loputkin kirjailijan teokset. Purppuravirroista on tehty myös elokuvaversio, sekin on varmaan katsomisen arvoinen.

Susku antaa kirjalle ***

Ajattoman kaupungin varjot

Nyt on teemana Barcelonan historia, tämä on ensimmäinen kirja jonka sain loppuun. Enrique Morielin Ajattoman kaupungin varjot oli ihan mielenkiintoinen kirja. Luin sen yhdessä viikonlopussa. Ei kuitenkaan nouse suosikkieni joukkoon. Jotenkin sekava tämä kirja oli.

Kirjan tarina on tarina miehestä, jolla on jo syntyessään aikuisen miehen kasvot. Miehestä joka ei vanhene koskaan eli vampyyristä. Tämä on aikuisten vampyyritarina, joten vampyyrin kykyjä ei korosteta. Vain iättömyys on tässä kirjassa tärkeää. Vampyyrin tarinan vierellä kulkee tarina Barcelonan kaupungin historiasta. Kirjassa kuvataan myös nykyaikaa, nuoren naishistorioitsijan silmin. Martha haluaa selvittää sukunsa, erityisesti sukunsa naisten tarinoita. Vampyyri syntyy porton poikana, isästä ei ole tarkempaa tietoa. Tarina kuljettaa meidät vampyyrin mukana 1400-luvulta tähän päivään. Kirjassa esiintyy myös toinen vampyyri Toinen, joka yrittää tappaa tarinan päähenkilön heti vastasyntyneenä. Marthaa puolestaan auttaa katolinen pappi isä Olivede. Marthalle selviää suvustaan ainakin se, että he ovat aina olleet toisinajattelijoita tai no ylipäänsä ajattelijoita.

Ensin täytyy mainita, että vampyyrin tarinassa ja nykypäivään sijoittuvassa Marthan tarinassa käytettiin erilaisia kirjasimia. Tämä toimi aika hyvin. Tarinassa oli kuitenkin liikaa Barcelonan historiaa minun makuuni. Lähes joka sivulla selvitettiin katujen ja rakennusten historiaa ja mitä samalla paikalla on aikaisemmin sijainnut. Vampyyrin tarinat eri aikakausilta jäivät jotenkin keskeneräisiksi. Itse asiassa koko kirja jäi keskeneräiseksi. Lopussa ei selvitetty oikeastaan mitään. Itse pidän selkeistä lopuista enemmän. Ehkä lopun oli tarkoitus ilmentää juuri sitä ajattomuutta. Kirjassa on keskeisenä teemana myös Jumalan ja paholaisen olemus, luomistyö ja usko. Jos ymmärsin oikein isä Olivede ei ehkä olekkaan sitä miltä näyttää ja vampyyri Toinen on kiihkouskovainen. Kirjassa vampyyrit ymmärretään paholaisen lapsina. Kaiken kaikkiaan tämä kirja oli pettymys, erityisesti loppuratkaisu, tai siis loppuratkaisun puute. Liikaa asioita jää selvittämättä.

Susku antaa kirjalle ***

Viattomien veljeskunta

Pitkästä aikaa todella todella hyvä kirja. Tarpeeksi kammottava minun makuuni. Ilmeisesti menestynein Jean-Christophe Grangén teos. En olekkaan aikaisemmin kyseiseen kirjailijaan tutustunut.Tässä kirjassa liikutaan ihan nykyajassa, tosin vanhempiin tapahtumiin viitataan jatkuvasti, ei kuitenkaan muinaishistoriaan. Kirjassa ei ole varsinaisesti mystiikkaakaan, mikäli lukija ei sitä omassa mielessään luo. Juoneen liittyvät kuitenkin jälleen katolinen kirkko ja natsit.

Pariisilaisessa kirkossa murhataan kuoronjohtaja. Virallisten tahojen ohella - ja niiden kiusaksi juttua alkaa tutkia erikoinen parivaljakko. Lionel Kasdan, eläkkeellä oleva poliisi ja nuori huumevierotuksessa oleva etsivä Cédric Volokine. Molemmilla on luurankonsa kaapissaan, eikä kumpikaan ole erityisen tasapainoinen mieleltään. 

Kuitenkin heidän epäviralliset tutkimuksensa etenevät huomattavasti paremmin kuin virkavallan. Juttu on paljon monimutkaisempi kuin aluksi luulisi. Siihen liittyvät poikakuoroista kadonneet pojat, natsien tekemät ihmiskokeet, Etelä-Amerikan veriset vallankaappaukset ja yllättäen musiikki. Murhia tulee matkan varrella lisää. Myös Kasdanin ja Volokinen elämäntarinat avautuvat lukijalle, niissäkin riittää yllättäviä paljastuksia. Murhiin tuntuu sekaantuneen lapsi tai lapsia. Onko kysymys hyväksikäytettyjen lasten kostosta?

Jäljet johtavat kummallisen alunperin Etelä-Amerikassa perustettuun uskonlahkoon. Lahko on Ranskan hallituksen luvalla siirtynyt Ranskan maaseudulle. Sekä Volokine, että Kasdan päätyvät lähkon maatilalle. Siellä selviävät kaikki arvoitukset.

Vaikka kirjan juoni on monipolvinen ja siihen liittyy monia sivujuonteita kirjailija kuljettaa tekstiä sujuvasti eteenpäin. Missään vaiheessa ei pudonnut kärryiltä, eikä kirja ollut sekava, päinvastoin. Tämä oli sellainen kirja, jota ihan oikeasti ei halunnut laskea käsistään.

Susku antaa kirjalle *****

Hieroglyfien salaisuus

Christian Jacq on kirjoittanut koko joukon Egyptiin sijoittuvia ja egyptologiaan liittyviä kirjoja. Yhden sarjan aloitin, mutta en oikein tykännyt. Jonkun yksittäisen olen lukenut. Tämä on ollut itsellä pokkarina jo vaikka kuinka kauan. Nyt otin sen rannalle mukaan ja innostuin lukemaan loppuun saakka.

Kirja kertoo egyptologi Champollionista, nuoresta miehestä joka ratkaisi hieroglyfien arvoituksen. Kirja on fiktiivinen, vaikka perustuu tositapahtumiin. Tuohon aikaan egyptologia oli vasta nouseva tiede. Egyptissä oli paljon haudanryöstäjiä, salakuljettajia ja aarteiden pimeää myyntiä. Toiset halusivat teollistaa Egyptin, välittämättä historiallisista monumenteista. Siksi monet tahot vastustivat egyptologiaa tieteenä ja löytöjen järjestelmällistä kartoitusta. Champollionilla on vastustajia myös muiden tutkijoiden joukossa.

Champpollion saa kootuksi retkikunnan ja pääsee rakastamaansa Egyptiin. Hän suhteutuu egyptiin ja egyptologiaan intohimoisesti. Retkikunnalla on jatkuvasti vastoinkäymisiä eikä monilta kuolemantapauksiltakaan vältytä. Retkikuntaan kuuluu paikallisia, tiedemiehiä ja salaperäinen englantilainen lady. Kehen Champpollion voi luottaa, kuka on vakooja ja kuka yrittää sabotoida koko retken. Retkikunnan matkaa seuraa myös mystinen profeetta, mies jolla olisi vastaukset moniin kysymyksiin.

Kirjassa kuvataan hienosti retkikunnan matka Kairosta aina Nubiaan saakka. Matkan varrella nähdään paikallista elämää ja tutkitaan monia upeita paikkoja ja monumentteja. Lopulta Champollion ratkaisee lopullisesti hieroglyfien arvoituksen ja on yhtä Egyptin sielun kanssa.

Pidin kirjasta ehkä eniten siksi, että siinä kuvattiin niin monia paikkoja, jotka olen itsekin nähnyt. Upposin tunnelmaan ja "Egypti-kuume" nousi jälleen. Kirja oli hyvin kirjoitettu, eikä siinä kuitenkaan menty liian tieteelliselle tasolle. Tosin välilllä häiritsi se, että retkikunnan tutkimukset jäivät hyvin pinnallisiksi. Tämän  teoksen perusteella voisin yrittää lukea lisää Jacqin kirjoja.

Susku antaa kirjalle ****

Petturin merkki

Kolmas ja viimeinen suomennettu Goméz-Juradon kirja. Tästä kirjasta pidin vähiten. Tällä kertaa kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa II Maailman sodan aikaan. Jälleen on kyseessä reliikki, mutta hieman erilainen sellainen. Kyseessä on natsien ainutlaatuinen kunniamerkki. Tässä kirjassa on myöskin selvä rakkaustarina, nuoren saksalaisen pojan ja juutalaisen tytön välillä. Kirja alkaa myrskyävällä merellä, kun pieneen kalastusalukseen poimitaan mukaan omituinen, haaksirikon kärsinyt saksalainen seurue. Alku koukuttaa hyvin. Miten he ovat joutuneet merelle, ketä he ovat ja mikä on erikoinen kultaesine, jonka kalastusaluksen kapteeni saa palkkioksi.

Kirjan päähenkilöt ovat siis nuori poika ja tyttö. Poika asuu äitinsä kanssa tätinsä luona. Täti on nainut rikkaan aatelismiehen ja hänellä on kaksi poikaa. Tädin talossa äiti ja poika ovat palvelijoiden tai lähinnä orjien asemassa. Heitä kohdellaan todella huonosti. Kaikki juontaa juurensa pojan isän kuolemaan, jossa on jotain salaperäistä. Kukaan ei kuitenkaan suostu kertomaan mitään, kaikkein vähiten pojan äiti. Serkuista vanhempi on pojan ainoa ystävä talossa, mutta taisteltuaan sodassa, hän ei ole enää entisensä. Nuorempi serkku vihaa poikaa ja rääkkää häntä tovereineen jatkuvasti. Pojasta tulee nuori mies ja hän voittaa tappelun serkkuaan vastaan, aiheuttaen serkulle pahan ruumiinvamman,  tämä seurauksena äiti ja poika karkoitetaan talosta.

Nuori mies löytää töitä ja uuden kodin itselleen ja äidilleen. Nuori juutalaistyttö on kasvanut rikkaassa perheessä, veljensä kanssa. Isä hemmottelee lapsia, koska näiden äiti on kuollut. Nuorten tiet kohtaavat ja he rakastuvat. He eivät kuitenkaan kovin usein tapaa. Poika on päättänyt selvittää, mitä hänen isälleen tapahtui, mutta se on hyvin vaikeaa. Kukaan ei kerro mitään, eikä keneenkään voi luottaa. Natsiliike alkaa nousta ja nuori paroni, pojan serkku löytää itselleen tarpeeksi väkivaltaista seuraa. Hän on erittäin väkivaltainen ja nousee nopeasti hierarkkiassa. Nuorella miehellä ei ole enää kuin yksi johtolanka, yksi nimi, jota hän voi seurata saadakseen selville isänsä kohtalon. Äiti murhataan, ennen kuin hän ehtii paljastaa totuuden.

Nuori mies lähtee Afrikkaan etsimään miestä, joka voi kertoa kaiken. Hän viipyy siellä vuosia ja sillä aikaa natsin ovat ottaneet vallan Saksassa. Nuori paroni on soluttautunut Vapaamuurareiden joukkoon ja paljastaa seuran jäseniä natseille. Lopulta nuori mies löytää etsimänsä miehen  Saksasta ja salaisuudet selviävät. Kyseessä on aarre, jota kaikki havittelevat. Eikä nuoren miehen isäkään ole mikään sankari, vaan tehnyt pahoja tekoja hänkin.

Nuori juutalaisnainen on lähetetty keskitysleirille ja nuori mies pelastaa hänet. Pelastussuunnitelma vaatii äärimmäisiä tekoja. Nuori paroni saa itseltään Hitleriltä kunniamerkin, jota ei ehdi edes nähdä. Kirja päättyy nuoren parin pakomatkaan Saksasta.

Ihan luettava ja mielenkiintoinen kirja, mutta pidin tosiaan aikaisemmista enemmän. II Maailmansota on kiinnostava historian osa-alue, mutta olen aina ollut enemmän kiinnostunut varhaisemmasta historiasta. Tähän kirjaan kirjailija ei ollut saanut sellaista mystiikkaa kuin edellisiin. Kerronta oli toki sujuvaa, eikä tässäkään ehtinyt kyllästyä.

Susku antaa kirjalle ***

Triptyykki

Karin Slaughter on aloittanut uuden Atlanta-sarjan, joista tämä Triptyykki on ensimmäinen. Olen lukenut Slaughterin kirjoja parikin kappaletta, mutta en koko edellistä sarjaa. Aikaisemmista kirjoista pidin kyllä enemmän. Triptyykki eteni jotenkin turhan hitaalla tempolla. Kirjan nimi Triptyykki viittaa erääseen tauluun, mutta se ei ole mitenkään ratkaiseva, joten kirjan nimi ei oikein toimi. Tosin ehkä se kuvaa sitä, että koskaan ei voi tietää mitä ihmisen mielessä liikkuu, kun näkee vain ulkokuoren.

Kirjan päähenkilöitä ovat erikoisagentti Will Trent, etsivä Michael Ormewood, tuomittu murhaaja/pedofiili John Shelley ja naisetsivä Angie. Atlantassa ja sen ympäristössä murhataan naisia julmalla tavalla, erikoisinta tapauksissa on se, että naisten kieli purraan irti. Sadistinen sarjamurhaaja on liikkeellä. Will Trent komennetaan Michael Ormwoodin avuksi juttua tutkimaan. John Shelley on vapautunut vankilasta kärsittyään 20 vuoden tuomion nuoren tytön raa-asta murhasta. John oli tuolloin vain 16 vuotias ja tietää olevansa syytön. Angie toimii siveyspoliisissa ja esittää työkseen prostituoitua.

Näiden neljän tiet kohtaavat. John yrittää pinnistellä eteenpäin vankilan jälkeisessä elämässä. Hän on yksinäinen ja halveksittu. Kirjassa kuvataan hyvin miten Amerikassa kohdellaan vankilasta vapautuneita, miten heidän elämänsä on äärimmäisen hankalaa. Angiessa hän löytää ihmisen, jolle voi puhua. John huomaa, että joku on "varastanut" hänen identiteettinsä.

Kun selviää kuka John haluaa kostaa. Kyseessä on sama henkilö, joka lavasti Johnin syylliseksi murhaan. Sama sadisti, joka Atlantan kaduilla tappaa. Juoni on oikeastaan aika ennalta arvattava, vähän Amerikkalaisten poliisisarjojen tyyppinen. Tosin täytyy myöntää, että tappajan henkilöllisyys on yllätys. Aika jännä juttu, miten ensin jostain kirjan hahmosta pitää ja häntä säälii. Totuus kun paljastuu hahmoa alkaa inhota, eikä enää muista sympaattisia piirteitä.
Kirjassa on myös paljon kurjuutta; Will ja Angie ovat molemmat viettäneet lapsuutensa orpokodissa ja sijaiskodeissa, heidän suhteensa alkaa siis jo lapsuuden ajoilta. Johnin vankila-aika on karmeaa luettavaa. Kirjassa liikutaan lähes pelkästää huono-osaisten maailmassa. Ihan luettava kirja.

Susku antaa kirjalle ***

Frankenstein

Kauhuklassikko, jota en ainakaan muistaakseni ole aikaisemmin lukenut. Enkä lukenut nytkään, vaan kuuntelin. Tässä ajassa luettuna kirja on jopa humoristisen pateettinen. Naiset ovat hauraita ja herkkiä, miehet urhollisia ja kirkasotsaisia. Tähän vastakohtana hirviö toimii oikein hyvin. Hän on kammottava, raaka tappaja. Tosin kirjassa usein viitataan hirviön karmaisevaan ulkonäköön ja sehän ei tosiaan ole hirviön itsensä vika. Sympatiani kallistuvat tosiaan melkein enemmän hirviön puoleen. Ehkä kirjassa on pohjimmiltaan tarkoitus asettaa epäilyksen alaiseksi ihmisen kaikkivoipaisuus. Uudet tieteen saavutukset, eivät välttämättä ole ihmiskunnalle vain eduksi, eikä niitä osata käyttää hyvään.

Kirja siis kertoo tarinan nuoresta miehestä, joka lähtee opiskelemaan ja innostuu luonnontieteistä. Vähän epäselväksi jää syy miksi hän päättää luoda hirviön. Ehkä hän vain haluaa osoittaa sen ihmisen yllemmyyden, tieteen saavutusten valossa ihminen on jo Jumalan kaltainen ja pystyy luomaan uutta elämää. Hän onnistuu hankkeessaan, mutta katuu katkerasti ja hylkää olennon. Hirviö etsiytyy metsiin ja lopulta erään pienen torpan vajaan piilottelemaan. Hirviö tekee köyhän torpan asukkaille palveluksia, mutta kun hän etsii ystävyyttä, hänet ajetaan pois.

Hirviö katkeroituu ja päättää kostaa luojalleen. Etsii tämän käsiinsä ja tappaa hänen pikkuveljensä. Syytön tyttö hirtetään tästä rikoksesta. Hirviö vaatii luojaansa tekemään hänelle morsiamen, jonka kanssa hirviö voisi jakaa hyljeksityn elämänsä. Nuori mies kieltäytyy ja hirviö surmaa hääyönä nuoren miehen vaimon. Hirviön luoja vannoo tappavansa luomuksensa ja jäljittää tätä jäämerelle saakka. Varmalta paleltumiskuolemalta tämän takaa-ajajan pelastaa toinen yhtä kiihkeä nuori mies. Tämä nuori mies on päättänyt löytää vesireitin jäämeren läpi ja suhtautuu asiaansa yhtä intomielisesti kuin aikanaan kostaja hirviön luomiseen.

Tarinan kertookin juuri tämä nuori kapteeni. Tarina on rakennettu kirjeiden muotoon, jotka hän lähettää siskolleen. Hirviön luoja saa nuoren kapteenin ymmärtämään ettei ihminen ole kaikkivoipainen ja mitkä kauheat seuraukset voivat ylpeydestä olla. Hirviön luoja kuolee ja hirviö jätettyään hyvästit hyppää jäiseen mereen. Nuori kapteeni antaa periksi ja suunnistaa kotiin. Mukavaa vaihtelua tämä teos.

Susku antaa kirjalle ***

Kadotetut sielut

Valitsin tämän kirjan ihan nimen ja takakansitekstin perusteella. Joko kirja oli niin hienosti tai niin huonosti kirjoitettu, etten oikein pitänyt. Kirjan kerronta oli jotenkin sameaa, likaista ja toivotonta. Ehkä se olikin kirjassa hienoa, että miljöö ja tunnelma välittyi. Minä en vaan pidä tälläisestä tunnelmasta.

Kirja kertoo eronneesta pikku kaupungin sheriffistä, jonka oma elämä on varsin synkkää. Hän ei saa tavata lastaan, elatusmaksut ovat jatkuvasti rästissä ja ex-vaimolla on jo uusi mies. Sheriffillämme on suhde työtoveriinsa, mutta sekin on lähinnä seksiä.

Sheriffi saa selvitettäväkseen pienen lapsen kuolemaan johtaneen yliajon. Alusta asti on lähes selvää, kuka lapsen yli on ajanut; pikku kaupungin ainoa toivo, nuori amerikkalaisen jalkapallon lupaus. Kaupungin pormestari ja poliisipäällikkö haluavat siis lakaista tapauksen maton alle. Tämä jää sheriffimme tehtäväksi. Asiaan liittyvät kuolleen lapsen narkomaani-äiti, jalkapallotähden tyttöystävä ja vanhemmat. Kaikki ei olekkaan niin selvää kuin miltä näyttää.

Sheriffimme onnnistuu tekemään pelkkiä vääriä valintoja, niin tutkimuksessa kuin yksityiselämässäänkin. Välillä hän on jopa hengenvaarassa, välillä pakomatkalla Kandan rajalla. Lopussa peittely-yritykset paljastuvat ja kulissit romahtavat.

Kirja oli koko matkan jotenkin toivoton, mitään positiivista ei hakemallakaan päähenkilöiden elämästä löydy. Tulevaisuus näyttää yhtä synkältä. Koko kirjan ajan minulla oli tunne, että haluan mennä ravistelemaan tuota onnetonta sheriffiä, että ryhdistäydy mies. Hän velloo itsesäälissä, eikä tee yhtään mitään asioiden parantamiseksi, pikemminkin päin vastoin. Tosin jotain kiinteistöbisnestä hän suunnittelee, muttei sitäkään tosissaan. Tympeä kirja.

Susku antaa kirjalle **

Ehtoollisen salat

Jälleen yksi katoliseen kirkkoon ja siihen liittyvään aihepiiriin kuuluva teos. Siis genreä Da Vici-koodi jatkaen. Mutta tästä kirjasta kyllä pidin erityisesti, sen verran erilailainen lähestymistapa siinä oli. Lieneekö asiaan vaikuttanut kirjan alku, joka kovasti muistutti rakkaan Sinuheni alkua. Vanha mies autiossa ympäristössä, muistelee elämäänsä. Hieno aloitus siis.

Kirja sijoittuu 1400-luvun Milanoon, eikä nykyaikaan. Sekin oli minusta positiivista vaihtelua. Kirjan päähenkilö on isä Leyre, joka toimii Roomassa inkvisiittion salaisella osastolla, joka tutkii salakirjoituksia ja etsii kerettiläisyyttä. Vatikaaniin alkaa saapua kirjeitä salaperäiseltä Ennustajalta, joka haluaa paljastaa Milanossa rehottavan kerettiläisyyden ja erityisesti salaisen sanoman mestari Leonardo Da Vincin teoksessa Viimeinen ehtoollinen.

Isä Leyre lähetetään Milanoon, ottamaan selvää kuka Ennustaja on ja mikä viesti Ehtoolliseen on kätketty. Isä Leyren tutkimukset eivät juuri edisty, mutta moni muukin on innokas ratkaisemaan arvoitukset. Juonen käänteissä on mukana niin Vatikaanin valta kuin maailman politiikkakin. Myös kerettiläinen kataariuskonto on vahvasti läsnä. Luostarin munkkeja kuolee, tässä kirjasta tulee mieleen Econ; Ruusun nimi. Lopuksi ainakin osa Ehtoollisen viestistä selviää ja Ennustaja paljastuu sekä isä Leyre joutuu tahtomattaan tutustumaan kataareihin. Lopulta Leonardon teos valmistuu ja valaisee monen ihmisen elämän, myös isä Leyren. Loppu jää jotenkin lyhyeksi.

Isä Leyre omistaa lopun elämäänsä etsinnälle, ja on hyvin lähellä, mutta ei kuitenkaan etsimäänsä ennen kuolemaansa löydä. Kirjan keskiössä on siis Viimeinen ehtoollinen, ja siihen liittyvät mysteerit. Koska kyseessä on aito teos, oli kirjan edetessä mukava vilkuilla kirjan kuvaa. Kiinnostavia olivat myös kuvaukset erilaisista taiteen keinoista välittää salaisia sanomia. Suurin osa kirjassa mainituista henkilöistäkin ovat aitoja historiallisia henkilöitä, joten sekin oli mukava "mauste" kirjan kerronnassa. Kaiken kaikkiaan tosi mahtava kirja.

Susku antaa kirjalle ****

Taivaspaikka

Toinen saman kirjailijan Gómez-Jurado Juanin teos lyhyen ajan sisällä. Ensimmäisen eli Kuolinkellot omistankin pokkarina. Valitettavasti en kyseisestä kirjasta ole postausta tehnyt. No Taivaspaikkaan. Minusta tämä toinen kirja oli parempi kuin ensimmäinen, ainakin se todennäköisesti jää muistiin ja toisekseen hain sen perjantaina ja sain jo tänään loppuun.

Kirja kuuluu kylläkin uskonnollisiin mysteereihin ja reliikkien etsintään perustuvien kirjojen genreen, mutta on lajissaan aika hyvä. Tällä kertaa hakusessa on liiton arkki. Etsintäryhmän kokoaa omituinen, sairraalloinen multimiljonääri. Ryhmä koostuu palkkasotilaista, argeologiryhmästä ja muutamasta epätodennäköisestä henkilöstä. Vatikaanin edustajana on Kuolinkelloista tuttu isä Fowler entinen CIA:n agentti. Lehdistöä edustaa nuori naistoimittaja, jota isä Fowler haluaa suojella. Lääkärinä myöskin nuori nainen.

Asiaan sekaantuvat tietenkin muutama tietokonenero, Mossad, islamistiterroristit ja salaiset palvelut. Retkikunta kohtaa vaikeuksia jatkuvasti, milloin kenenkin aiheuttamana. Liitonarkki kuitenkin löytyy, maailma ei vain sitä koskaan tule näkemään.

Kirjan kerronta on sujuvaa, salaisuuksia paljastetaan sopivan pienissä erissä ja jännitys säilyy. Vasta lopussa paljastuu kuka kukin on ja kenen asialla. Muutamia turhia sivujuonia mukana kuitenkin on. Nuoren toimittajan ja naislääkärin lesborakkaus ei juurikaan kiinnostanut. Taivaspaikassa viitataan kirjailijan edelliseen teokseen, mutta en jotenkin ymmärtänyt niitä. Tosin voi olla etten muista kirjaa kunnolla. Esim. muistaisin isä Fowlerin eronneen kirkosta ja ryhtyneen maalliseen suhteeseen.

Oikein viihdyttävä kirja kuitenkin.

Susku antaa kirjalle ****

Puhdistus

Sofi Oksasen usealla kirjallisuuspalkinnolla palkittu kirja. Olen lukenut kaikki Oksasen kirjat. Puhdistusta aloin lukea ajat sitten, mutta jouduin palauttamaan sen kesken kirjastoon, siitä kun oli lukuisia varauksia. Nyt lainasin äänikirjaversion ja ehdin hyvin kuunnella muiden hommien ohella.

Kirja kertoo kahden eri-ikäisen naisen tarinan aina 1940-luvulta 1990-luvun alkuun. Nämä naiset ovat Alide ja Sara. Alide on jo vanha nainen. Hän on elänyt Neuvostovalloituksen ajan Virossa ja kokenut agenttien kuulostelut ja kidutukset. Kuitenkin hän on mennyt naimisiin kommunistimiehen kanssa. Nyt Alide ei pelkää mitään ei edes kylän poikia, jotka terrorisoivat hänen kotiaan. Sara on nuori nainen, joka on houkuteltu kotoaan Vladivostokista töihin Eurooppaan ja pakotettu seksityöläiseksi. Sara karkaa ja näiden kahden naisen tiet kohtaavat. Heillä on enemmän yhteistä kuin he uskovatkaan.

Oksasen kirjan teemat ovat jälleen naisten hyväksikäyttö ja heihin kohdistuva väkivalta. Ilmiöt, jotka eivät ole sidotut aikaan eivätkä paikkaan. Kirjassa kuvataan myös kokonaiseen kansaan kohdistuvaa terroria. Surullisinta kirjassa on ehkä kuitenkin onneton rakkaustarina. Aliden tuskainen rakkaus siskonsa mieheen, rakkaus jonka takia hän on valmis tekemään mitä tahansa.

Niinkuin monesti ennenkin tunnen itseni vähän yksinkertaiseksi, kun en osaa erottaa kirjan kaikkia tasoja. Enkä osaa ehkä tarpeeksi kirjaa arvostaa. Ihan hyvä lukukokemus silti. Kirjaan oli myös hauskasti osattu yhditää arkisia asioita, kuten "säilöntäohjeita".

Susku antaa kirjalle ****

Mustat lesket

Mustat lesket; vuosi vapaaehtoisena Bosnian muslimijoukoissa. Edelleen tämän alueen lähihistoria kiinnostaa ja siksi halusin lukea sodasta suomalaisesta näkökulmasta.

Kirjan on kirjoittanut suomalainen nuorimies, joka 17-vuotiaana liittyy Ranskan muukalaislegioonaan. Muukalaislegioonan riveissä hän on vuoden verran Sarajevossa. Nähtyään muslimien joukkomurhat, niikuin hän asian näkee, hän eroaa legioonasta. Nuorimies kuitenkin palaa Bosniaan taistelemaan muslimien joukoissa. Siellä hänen ryhmänsä on Mustat lesket. Bosniassa hän on mukana sodassa useita vuosia.

Mikään kirjallinen merkkiteos tämä kirja ei ole. Lähinnä siinä kuvataan taisteluja, hyökkäyksiä ja aseita. Olisin kaivannut enemmän kuvausta nuoren miehen omista tuntemuksista, vai turruttaako sota tunteet? Samoin olisin ollut kiinnostunut tarkemmista ihmiskohtaloista ja taustoista sekä noiden sotilaiden ajatuksista. Kirja jää jotenkin, jos näin nyt voi sanoa sotakuvauksesta, pinnalliseksi.

Susku antaa kirjalle; **

Libri di Lucan arvoitus

Tämän kirjan ostin kalliilla kirjakaupasta ihan kovakantisena painoksena, kovaan lukemisen nälkään. Kovasti kirjaa on kehuttu.



Minulle kirja oli pienoinen pettymys. Idea on aivan mahtava, siis ainakin näin himolukijan mielestä. Keskuudessamme on ihmisiä, jotka voivat vaikuttaa lukukokemukseemme. He voivat vahvistaa ja muuttaa mielikuvaa, jonka tekstistä saamme. Samalla siis muokata mielipiteitämme. Mutta kirja ei vienyt ideaa tarpeeksi syvälle, ja jäi jotenkin heppoiseksi. Kaikki perinteiset elementit; tyttö ja poika rakastuvat, tyttö pelastaa pojan ja poika tytön. Vastahakoinen sankari tarttuu toimeen ja pelastaa maailman. Salaliitto joka uhkaa koko ihmiskuntaa ja suuruudenhullu salaliiton johtaja.



Jotenkin kirja oli myös sekava. Välillä ei tiennyt mitä kykyjä kukakin omaa ja miten lukijoihin vaikutetaan. Hauska hahmo oli tietokone nero, joka elätti itsensä osallistumalla erilaisiin kilpailuihin ja myymällä voittamansa tavarat. Ihan luettava, mutta ei mitenkään mieleenpainuva teos.

Susku antaa kirjalle ***

Kirjan kansa

Kirjan kansassa on yhdistetty historiallista faktaa ja fiktiota. Kirja pohjautuu olemassa olevan juutalaisen haggadan (pyhä kirjoitus) tarinaan. Kirjassa päähenkilö on nuori naiskonservaattori, joka kutsutaan arvioimaan ja korjaamaan kirjaa. Taas sattui ihan vahingossa kirja, jossa liikkuttiin Bosnian alueella ja kuvattiin Balkanin sotaa (ainakin osaksi). Haggada on siis olemassa, samoin sen pelastanut Sarajevolainen kirjastonhoitaja. Tässä Haggadassa on erikoista tietysti iän lisäksi sen upea kuvitus, joka on äärimmäisen harvinaista sen aikaisissa juutalaisissa teoksissa.

Kirja on koottu osista; välillä liikutaan 1900-luvulla, silloin tarinaa kertoo tämä konservaattori. Mutta kirjan muissa osissa seurataan Haggadan tarinaa historiassa taaksepäin, aina siihen päivään asti, kun tuo kuvitus luotiin. Monenlaisia ihmiskohtaloita liittyy Haggadaan; nuori partisaani tyttö II Maailman Sodan aikaan, kuppasairas kirjansitoja Wienissä, juoppo inkvisiittion kirjatarkastaja ja tietysti kirjan kuvittaja sekä monia muita.

Kirjaan jännitettä luo konservoijan suhde äitiinsä ja sankarilliseen kirjastonhoitajaan. Samoin konservoijan isän henkilöllisyyden paljastuminen. Toisaalta kirjan matkaan liittyy niin juutalaisia, muslimeja kuin kristittyjäkin. Tämä herättää ajatuksia; miten yksi kirja on tuonut erilaisia uskovia yhteen, saanut heidät unohtamaan ristiriitansa ja suojelemaan juuri tätä teosta. Onko siinä oikeasti jotain niin taianomaista, että se saa ihmiset suojelemaan itseään. Olisipa mielenkiintoista nähdä kyseinen teos, joka on esillä museossa Sarajevossa.

Susku antaa kirjalle; ****

Kolmas salaisuus

Kolmas salaisuus jatkaa Da Vinci koodi-genreä. Kirja ei kuitenkaan ole häiritsevän samanlainen, joten teoksia ei tule verrattua. Kolmannen salaisuuden päähenkilö on katolilainen pappi, joka on Paavin henkilökohtainen avustaja. Yllättävää on ehkä se, että päähenkilön elämässä on myös romantiikkaa ja lihallista rakkautta. Rakkautta ja uskollisuutta on siis tavallaan kolmella tasolla; päähenkilön rakkaus Jumalaan, rakkaus oppi-isää Paavia kohtaan sekä rakkaus naista kohtaan. Kirjassa on siis syvällisempikin taso, itse tarinan lisäksi. Päähenkilö myös kamppailee oman itsensä kanssa; mikä on oikein, mikä on väärin. Kuka on se, jota tulee rakastaa enemmän kuin itseään.

Kirjan "roistoina" ovat vallanhimoinen kardinaali ja hänen apulaisensa. Keinoja kaihtamatta tämä kardinaali pyrkii Paaviksi Paavin paikalle. Kirjassa vihjataan kardinaalin ja tämän apulaisen suhteen olevan hyvinkin läheinen.

Kirjassa liikutaan Vatikaani valtion lisäksi myös Romaniassa, Bosniassa ja Saksassa. Hauska yksityiskohta muuten; kirjan eräs näyttämö on Bosnialainen kylä, jossa Neitsyt Maria on ilmestynyt usein ja josta on tullut suosittu turistikohde. Tämä kylä on oikeasti olemassa ja viime syksynä Bosnian retkellä ajoimme aivan kylän ohitse.

Teoksen pääjuoni kietoutuu katolilaisen kirkon varjeleman salaisuuden ympärille, salaisuus pitää sisällään Neitsyt Marian kolmannen ilmoituksen pienessä Italialaisessa kylässä. Tähän liittyy myös Marian sanoma Bosniassa. Toiset haluavat paljastaa salaisuuden, niin ja toiset eivät. Kun salaisuus viimein paljastuu, se pitää sisällään rakkauden sanoman; papitkin voivat rakastaa ja mennä naimisiin, homo- ja lesboliitot tulee sallia eikä naisen asemaa kirkossa tule aliarvioida.

Kaiken kaikkiaan ihan viihdyttävä kirja, jopa syvällisempiäkin ajatuksia herättävä. Jossain vaiheessa alkoivat kuitenkin alkuperäiset tekstit, koodeksit ja käännökset mennä sekaisin.

Susku antaa kirjalle; ***