sunnuntai 8. elokuuta 2010

Viattomien veljeskunta

Pitkästä aikaa todella todella hyvä kirja. Tarpeeksi kammottava minun makuuni. Ilmeisesti menestynein Jean-Christophe Grangén teos. En olekkaan aikaisemmin kyseiseen kirjailijaan tutustunut.Tässä kirjassa liikutaan ihan nykyajassa, tosin vanhempiin tapahtumiin viitataan jatkuvasti, ei kuitenkaan muinaishistoriaan. Kirjassa ei ole varsinaisesti mystiikkaakaan, mikäli lukija ei sitä omassa mielessään luo. Juoneen liittyvät kuitenkin jälleen katolinen kirkko ja natsit.

Pariisilaisessa kirkossa murhataan kuoronjohtaja. Virallisten tahojen ohella - ja niiden kiusaksi juttua alkaa tutkia erikoinen parivaljakko. Lionel Kasdan, eläkkeellä oleva poliisi ja nuori huumevierotuksessa oleva etsivä Cédric Volokine. Molemmilla on luurankonsa kaapissaan, eikä kumpikaan ole erityisen tasapainoinen mieleltään. 

Kuitenkin heidän epäviralliset tutkimuksensa etenevät huomattavasti paremmin kuin virkavallan. Juttu on paljon monimutkaisempi kuin aluksi luulisi. Siihen liittyvät poikakuoroista kadonneet pojat, natsien tekemät ihmiskokeet, Etelä-Amerikan veriset vallankaappaukset ja yllättäen musiikki. Murhia tulee matkan varrella lisää. Myös Kasdanin ja Volokinen elämäntarinat avautuvat lukijalle, niissäkin riittää yllättäviä paljastuksia. Murhiin tuntuu sekaantuneen lapsi tai lapsia. Onko kysymys hyväksikäytettyjen lasten kostosta?

Jäljet johtavat kummallisen alunperin Etelä-Amerikassa perustettuun uskonlahkoon. Lahko on Ranskan hallituksen luvalla siirtynyt Ranskan maaseudulle. Sekä Volokine, että Kasdan päätyvät lähkon maatilalle. Siellä selviävät kaikki arvoitukset.

Vaikka kirjan juoni on monipolvinen ja siihen liittyy monia sivujuonteita kirjailija kuljettaa tekstiä sujuvasti eteenpäin. Missään vaiheessa ei pudonnut kärryiltä, eikä kirja ollut sekava, päinvastoin. Tämä oli sellainen kirja, jota ihan oikeasti ei halunnut laskea käsistään.

Susku antaa kirjalle *****

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti