Murha Niilillä

Välipalaksi nuorten kirjallisuutta. Kuolema Niilillä on ilmeisesti kirjoitettu aloittelevalle lukijalle. Sitä ei oikein voi pitää varsinaisena helppolukuisena, mutta teksti on yksinkertaista sekä lauserakenteeltaan, että ulkoasultaan. Tarinassa kaksoset Heta ja Aapo pääsevät isovanhempiensa kanssa Niilin risteilylle. Samalla risteilyllä on mukana hyvin riitaisa sukulaisseurue. Christien Kuolema Niilillä malliin pian seuraa ensimmäinen murha. Kaksoset kuulevat ja näkevät monenlaista todisteeksi kelpaavaa. Juttu selviääkin heidän avustukseltaan.

Tätä kirjaa voisi ehkä suositella eka-tokaluokkalaiselle. Ei ehkä kuitenkaan paras mahdollinen tämän tyylin kirja. Mukava lisä ovat kuvituksena olevat valokuvat Egyptistä. Niiden takia (sattuneesta syystä) kirjaan tartuinkin.

Susku antaa kirjalle **

Ystäväni Rasputin

Kotimaista kirjallisuutta välillä, Juha-Pekka Koskinen taitaa olla ihan uusi tuttavuus. En ainakaan muista hänen kirjojaan aiemmin lukeneeni. Koskinen kirjoittaa fiktiota, mutta kirjat perustuvat historiallisiin henkilöihin. Tämä kirja siis Rasputinin elämään. Tarinan kertojana on orpopoika, jonka Rasputin ottaa kasvatikseen Jerusalemin matkallaan. Pojan äiti on kuollessaan ennustanut, että pojasta tulee uusi Kristus, jos hän elää hurskaasti. Kirjassa annetaankin ymmärtää, että pojalla on yliluonnollisia kykyjä. Kykyjä joita Rasputin käyttää hyväkseen.

Kirjassa kuvataan Rasputinin elämää Venäjän hovissa, ja hänen suhdettaan keisariperheeseen. Orpopoika kulkee hänen mukanaan, ja tutustuu myös keisarilliseen perheeseen. Poika ihastuu ruhtinatar Anastasiaan. Mitä vanhemmaksi poika tulee, sitä enemmän hän alkaa epäillä Rasputinin motiiveja ja uskoa. Hurskaana eläminen on Rasputinin kanssa varsin vaikeaa. Viinaa ja naisia on jatkuvasti tarjolla. Poika joutuu myös tahtomattaan mukaan poliittisiin juonitteluihin. Kirjassa ei oikeastaan oteta kantaa Rasputinin hahmoon sinällään, vaan keskitytään tarinaan. Lukijalle itselleen annetaan mahdollisuus muodostaa oma mielipiteensä.

Kirja on hyvin kirjoitettu, ja loppuratkaisu on yllättävä. Kiinnostava tuttavuus tämä Koskinen siis. Seuraavaksi aionkin lukea kirjoittajan teoksen Paholaisen vasara.

Susku antaa kirjalle ****

Inferno

Dan Brownin viimeisin Robert Langdon seikkailu. Mielestäni ei kovin onnistunut sellainen. Hyvin pitkälti mentiin samoilla ideoilla kuin Enkeleissä ja demoneissa. Kaunis nainen, maailmaa uhkaava piilotettu vaara jne. Kirjassa oli liikaa takaa-ajoa ja liian vähän mystiikkaa minun makuuni. Danten Helvettiin pohjautui symboliikka tällä kertaa. Näyttämönä pääosin Firenze. Varsin sujuvaa tekstiähän Brown kirjoittaa, joten siinä mielessä ihan luettava kirja. Loppuratkaisu sentään onnistui yllättämään tavalliseen tapaan. Kirjassa esitetyistä ideologioista en kommentoi sen enempää, vaikka toisaalta mieli tekisi. Ainakin ne olivat ajatuksia herättäviä

Susku antaa kirjalle ***

Veljensä vartija

Prestonin ja Childin kirjoittaman Pendergast sarjan viimeisin teos. Olen lukenut sarjan kaikki kirjat, mutta valitettavasti bloggaaminen on jäänyt tekemättä.

Veljensä vartija on minusta Pengast romaaneista huonoin. Muissa kirjoissa on ollut juuri sopivasti mystiikkaa, ja hienosti yllättävä loppuratkaisu. Tässä ei. Lisäksi kirja jätetään selvästi odottamaan jatkoa, eli se jää kesken. Myöskään päähenkilö erikoislaatuinen FBI-agentti Pendergast ei pääse oikeuksiinsa.

Kirjassa Pendergast joutuu vastakkain oman veljensä Dionysoksen kanssa. Mielisairas veli tappaa agentille läheisiä ihmisiä, sekä antaa ymmärtää suunnittelevansa kaikkien aikojen nerokkainta rikosta. Pendergast yrittää suojella läheisiään, sekä ystävät apunaan estää veljen suunnitelmat. Kirja on varsin paksu, mutta paljon muuta sanottavaa siitä ei ole. Juoni on jokseenkin ennalta arvattava, ja henkilöhahmoihin ei tule mitään uutta aikaisempiin kirjoihin verrattuna.

Susku antaa kirjalle **

Hiljainen tyttö

Ostin tämän kirjan Riihimäen asemalta junalukemiseksi. Olen muistaakseni lukenut aikaisemminkin jonkun Tess Gerritsenin kirjan, mutta sen nimi, eikä juonikaan ole jäänyt mieleen. Tämäkin kirja oli ihan viihdyttävä, mutta ei mitenkään mieleenpainuva.

Teoksen "eduksi" on katsottava se, että pääosissa on vahvoja naisia. Kuolemansyyntutkija Maura Isles ja etsivä Jane Rizzoli. Nämä ladythän seikkailevat myös tv-sarjassa. Sekä kaksi itämaistaustaista taistelulajeja opettavaa naista. Tosin Islesin rooli on minusta tässä kirjassa varsin pieni, ja jotenkin ulkopuolinen. Tapahtumapaikkana on Bostonin Chinatown, siellä tapahtuu kaksi varsin erikoista murhaa. Varsinaisesti juoni kuitenkin punoutuu vuosien takaisiin tapahtumiin. Kiinalaisessa ravintolassa sattuneeseen joukkomurhaan - itsemurhaan sekä nuorten tyttöjen katoamiseen.

Chinatownissa on omat kummituksensa, ja siellä on helppo uskoa vanhoihin kiinalaisiin legendoihin. Entä liittyvätkö kaksi taistelulajien taitajaa; iäkäs leski ja nuori nainen tapauksiin. Muutnkin kuin uhrin roolissa?

Kirjan juoni tuntuu varsin ennalta-arvattavalta, "syyllinen" on jo tiedossa, vai onko? Loppuratkaisu onnistuu kuitenkin yllättämään.

Susku antaa kirjalle **

Mayojen testamentti

Steven Altenin Mayojen testamentti oli sopivan kevyttä kesälukemista rannalle ja lentokoneeseen. En kyllä vieressä istuneelle rouvalle suositellut, ei ehkä hänelle sopivaa lukemista. Juoneltaan melko perinteinen tuomiopäivän kirja, josta saisi hyvän elokuvan näyttävin tehostein. Sen verran hyvin kirjoitettu kuitenkin, että aikas nopeasti luin loppuun.

Tällä kertaa on kysymys Mayojen laatimasta maailmanlopun ennustuksesta. Tottahan on, että Mayat ovat ennustaneet maailmanlopun tulevan talvipäivän seisauksena 21.12.2012. Edellinen päivä tosin olisi minusta symmetrisempi eli 20.12.2012. No joka tapauksessa; kirjan päähenkilöinä mielisairaalaan suljettu Mick Gabriel ja häntä hoitava psykiatriopiskelija Dominique Vazquez. Mickin vanhemmat olivat kuuluisia arkeologeja, joiden mukana kaivauksilla Mick vietti koko lapsuutensa. Vanhemmat alkoivat tutkia Mayojen ennustuksia, ja joutuivat lähes pakkomielteen valtaan. He uskoivat maailmanlopun todella tulevan talvipäivän seisauksena, mutta että on löydettävissä keino estää se.  Mickin äidin kuoltua, isä jatkoi poikansa kanssa tutkimuksia. Muut tiedemiehet nauroivat hänen teorioilleen, erityisesti isän entinen, nyt poliitikkona toimiva kumppani. Mick syyttääkin tätä miestä isänsä kuolemasta, ja joutui mielisairaalaan hyökättyään miehen kimppuun.

Kirjan alussa annetaan jo ymmärtää, mistä on kysymys. Avaruusolennothan ovat kaiken takana. Mick on siis ollut lähes 12 vuotta mielisairaalassa, kun Dominique siirretään häntä hoitamaan. Mick saa hänet uskomaan teorioihinsa, ja lopulta auttamaan Mickin karkaamaan. Samalla alkaa tapahtua. Meksikonlahdesta löytyy tuntematon objekti, joka osoittautuu pahantahtoiseksi avaruusolennoksi. Avaruusaluksesta tehdään hyökkäyksiä ympäri maailmaa. Valtiot syyttelevät toisiaan, ja maailma ajautuu ydinsodan partaalle. Mick ja Dominique matkustavat Mayojen ikivanhaan kaupunkiin, josta pitäisi löytyä keino pysäyttää avaruusolennot. Sieltä löytyykin toinen avaruusalus, jonka ovat sinne sijoittaneet ns. suojelijat eli hyvät avaruusolennot. Mayojen profetia, ja vanhat legendat toteutuvat. Sankariparimme on tietysti tässä vaiheessa tunnustanut rakkautensa. Mick joutuu valitsemaan, pelastaako myös suojelijoiden rodun pahalta jumalalta, vai viettääkö lopuelämänsä Dominiquen kanssa.

Kirjassa yhdistetään varsin näppärästi muinaisia rakennuksia; Gizan pyramidit, Stonehenge jne. ja profetioita joita maailmalla liikkuu. Avaruusolentojen osallistumisesta näiden monumenttien rakentamiseenhan on aina puhuttu. Melko ennalta arvattava juoni siis, mutta mukavan sujuvaa tekstiä.

Susku antaa kirjalle ***

Dorian Grayn muotokuva

Oscar Wilde; Dorian Grayn muotokuva. Innostuin lukemaan tämän klassikon katsottuani toistamiseen elokuvan "Herrasmiesliiga". Kirjan takakannessa kirja on listattu mm. Tohtori Jekylin ja Mister Hyden, Frankensteinin ja Draculan kanssa kauhun ja pahuuden klassikoihin. Teos kertoo tarinan nuoresta miehestä Dorian Graystä. Kuuluisa taiteilija "rakastuu" nuoren miehen kasvoihin ja tekee hänestä upean muotokuvan. Dorian innoittaa taiteilijaa, on hänen muusansa. Taiteilijan luona Dorian tutustuu herramieheen, joka johdattaa hänet niin henkisesti kuin fyysisestikin nautintojen ja paheiden tielle. Tämä herrasmies "palvoo" nuoruutta ja kauneutta. Doriankin alkaa tajuta kauneutensa merkityksen. Hän rukoilee, ettei vanhenisi koskaan. Näin käykin Dorianin sijasta hänen muotkuvansa vanhenee, ja muuttuu Dorianin tekojen vaikutuksesta.

Ensimmäinen muutos tapahtuu, kun Dorian hylkää ensimmäisen rakkautensa, nuoren näyttelijättären. Tyttö tekee itsemurhan, eikä Dorian siitä piittaa. Tämän tapahtuman jälkeen Dorian omistautuu vain mielihalujensa toteuttamiseen. Hän harrastaa monenlaisia asioita intohimoisesti; tuoksuja, koruja, kuvakudoksia. kaikkeen hän kyllästyy. Dorian etsii tyydytystä yhä rivoimmista ja kielletyimmistä nautinnoista. Lopulta häntä aletaan kartella jo seurapiireissäkin, ja hänestä puhutaan monenlaista pahaa. Taiteilijaystävä Basil tulee Dorianin luokse, ja yrittää puhua nuorelle miehelle järkeä. Dorian suuttuu, syyttää muotokuvansa maalaajaa kurjasta tilastaan ja lopulta kuvan paljastettuaan, murhaa Basilin.

Nuoren itsemurhan tehneen näyttelijättären veli on tappaa Dorianin, mutta Dorian pääsee tästäkin pinteestä nuorien kasvojensa avulla. Veli tosin vielä seuraa Doriania, mutta joutuu itse metsästysonnettomuuden uhriksi. Lopulta kuitenkin paha saa palkkansa, niin ainakin Dorian. Hän päättää tuhota tuon kammottavaksi muuttuneen muotokuvan. Tikarinisku osuu suoraan sydämeen, nimittäin Dorianin omaan. Muotokuvassa on jälleen kaunismuotoinen nuori mies, ja lattialla makaa vanhentunut, elämän ja pahojen tekojen kuluttama, vastenmielinen olento.

Aina kun Dorian yrittää muuttua, ja tehdä hyvää, Sir Henry viekoittelee hänet takaisin paheiden tielle, ja vaientaa kauniilla sanakäänteillään Dorianin omantunnon. Mietin viitataanko Sir Henryn hahmolla saatanaan, ja hänen viekoituksiinsa. Dorianin hahmo taas on Narkissosmainen, hän rakastuu omaan nuoruuteensa ja kauneuteensa. Hieman raskas kirja on lukea, niin moninaisin sanakääntein asioita kuvataan. Varsinkin Sir Henryn esittämät mielipiteet täytyi lukea useampaan kertaan. Kirjan hahmoista ainoa sympaattinen on taiteilija Basil. Enemmän pidin kyllä kauhun ja pahuuden klassikkoja listan muista lukemistani teoksista.

Susku antaa kirjalle ***