Dorian Grayn muotokuva

Oscar Wilde; Dorian Grayn muotokuva. Innostuin lukemaan tämän klassikon katsottuani toistamiseen elokuvan "Herrasmiesliiga". Kirjan takakannessa kirja on listattu mm. Tohtori Jekylin ja Mister Hyden, Frankensteinin ja Draculan kanssa kauhun ja pahuuden klassikoihin. Teos kertoo tarinan nuoresta miehestä Dorian Graystä. Kuuluisa taiteilija "rakastuu" nuoren miehen kasvoihin ja tekee hänestä upean muotokuvan. Dorian innoittaa taiteilijaa, on hänen muusansa. Taiteilijan luona Dorian tutustuu herramieheen, joka johdattaa hänet niin henkisesti kuin fyysisestikin nautintojen ja paheiden tielle. Tämä herrasmies "palvoo" nuoruutta ja kauneutta. Doriankin alkaa tajuta kauneutensa merkityksen. Hän rukoilee, ettei vanhenisi koskaan. Näin käykin Dorianin sijasta hänen muotkuvansa vanhenee, ja muuttuu Dorianin tekojen vaikutuksesta.

Ensimmäinen muutos tapahtuu, kun Dorian hylkää ensimmäisen rakkautensa, nuoren näyttelijättären. Tyttö tekee itsemurhan, eikä Dorian siitä piittaa. Tämän tapahtuman jälkeen Dorian omistautuu vain mielihalujensa toteuttamiseen. Hän harrastaa monenlaisia asioita intohimoisesti; tuoksuja, koruja, kuvakudoksia. kaikkeen hän kyllästyy. Dorian etsii tyydytystä yhä rivoimmista ja kielletyimmistä nautinnoista. Lopulta häntä aletaan kartella jo seurapiireissäkin, ja hänestä puhutaan monenlaista pahaa. Taiteilijaystävä Basil tulee Dorianin luokse, ja yrittää puhua nuorelle miehelle järkeä. Dorian suuttuu, syyttää muotokuvansa maalaajaa kurjasta tilastaan ja lopulta kuvan paljastettuaan, murhaa Basilin.

Nuoren itsemurhan tehneen näyttelijättären veli on tappaa Dorianin, mutta Dorian pääsee tästäkin pinteestä nuorien kasvojensa avulla. Veli tosin vielä seuraa Doriania, mutta joutuu itse metsästysonnettomuuden uhriksi. Lopulta kuitenkin paha saa palkkansa, niin ainakin Dorian. Hän päättää tuhota tuon kammottavaksi muuttuneen muotokuvan. Tikarinisku osuu suoraan sydämeen, nimittäin Dorianin omaan. Muotokuvassa on jälleen kaunismuotoinen nuori mies, ja lattialla makaa vanhentunut, elämän ja pahojen tekojen kuluttama, vastenmielinen olento.

Aina kun Dorian yrittää muuttua, ja tehdä hyvää, Sir Henry viekoittelee hänet takaisin paheiden tielle, ja vaientaa kauniilla sanakäänteillään Dorianin omantunnon. Mietin viitataanko Sir Henryn hahmolla saatanaan, ja hänen viekoituksiinsa. Dorianin hahmo taas on Narkissosmainen, hän rakastuu omaan nuoruuteensa ja kauneuteensa. Hieman raskas kirja on lukea, niin moninaisin sanakääntein asioita kuvataan. Varsinkin Sir Henryn esittämät mielipiteet täytyi lukea useampaan kertaan. Kirjan hahmoista ainoa sympaattinen on taiteilija Basil. Enemmän pidin kyllä kauhun ja pahuuden klassikkoja listan muista lukemistani teoksista.

Susku antaa kirjalle ***