Nyt on teemana Barcelonan historia, tämä on ensimmäinen kirja jonka sain loppuun. Enrique Morielin Ajattoman kaupungin varjot oli ihan mielenkiintoinen kirja. Luin sen yhdessä viikonlopussa. Ei kuitenkaan nouse suosikkieni joukkoon. Jotenkin sekava tämä kirja oli.
Kirjan tarina on tarina miehestä, jolla on jo syntyessään aikuisen miehen kasvot. Miehestä joka ei vanhene koskaan eli vampyyristä. Tämä on aikuisten vampyyritarina, joten vampyyrin kykyjä ei korosteta. Vain iättömyys on tässä kirjassa tärkeää. Vampyyrin tarinan vierellä kulkee tarina Barcelonan kaupungin historiasta. Kirjassa kuvataan myös nykyaikaa, nuoren naishistorioitsijan silmin. Martha haluaa selvittää sukunsa, erityisesti sukunsa naisten tarinoita. Vampyyri syntyy porton poikana, isästä ei ole tarkempaa tietoa. Tarina kuljettaa meidät vampyyrin mukana 1400-luvulta tähän päivään. Kirjassa esiintyy myös toinen vampyyri Toinen, joka yrittää tappaa tarinan päähenkilön heti vastasyntyneenä. Marthaa puolestaan auttaa katolinen pappi isä Olivede. Marthalle selviää suvustaan ainakin se, että he ovat aina olleet toisinajattelijoita tai no ylipäänsä ajattelijoita.
Ensin täytyy mainita, että vampyyrin tarinassa ja nykypäivään sijoittuvassa Marthan tarinassa käytettiin erilaisia kirjasimia. Tämä toimi aika hyvin. Tarinassa oli kuitenkin liikaa Barcelonan historiaa minun makuuni. Lähes joka sivulla selvitettiin katujen ja rakennusten historiaa ja mitä samalla paikalla on aikaisemmin sijainnut. Vampyyrin tarinat eri aikakausilta jäivät jotenkin keskeneräisiksi. Itse asiassa koko kirja jäi keskeneräiseksi. Lopussa ei selvitetty oikeastaan mitään. Itse pidän selkeistä lopuista enemmän. Ehkä lopun oli tarkoitus ilmentää juuri sitä ajattomuutta. Kirjassa on keskeisenä teemana myös Jumalan ja paholaisen olemus, luomistyö ja usko. Jos ymmärsin oikein isä Olivede ei ehkä olekkaan sitä miltä näyttää ja vampyyri Toinen on kiihkouskovainen. Kirjassa vampyyrit ymmärretään paholaisen lapsina. Kaiken kaikkiaan tämä kirja oli pettymys, erityisesti loppuratkaisu, tai siis loppuratkaisun puute. Liikaa asioita jää selvittämättä.
Susku antaa kirjalle ***
maanantai 9. elokuuta 2010
sunnuntai 8. elokuuta 2010
Viattomien veljeskunta
Pitkästä aikaa todella todella hyvä kirja. Tarpeeksi kammottava minun makuuni. Ilmeisesti menestynein Jean-Christophe Grangén teos. En olekkaan aikaisemmin kyseiseen kirjailijaan tutustunut.Tässä kirjassa liikutaan ihan nykyajassa, tosin vanhempiin tapahtumiin viitataan jatkuvasti, ei kuitenkaan muinaishistoriaan. Kirjassa ei ole varsinaisesti mystiikkaakaan, mikäli lukija ei sitä omassa mielessään luo. Juoneen liittyvät kuitenkin jälleen katolinen kirkko ja natsit.
Pariisilaisessa kirkossa murhataan kuoronjohtaja. Virallisten tahojen ohella - ja niiden kiusaksi juttua alkaa tutkia erikoinen parivaljakko. Lionel Kasdan, eläkkeellä oleva poliisi ja nuori huumevierotuksessa oleva etsivä Cédric Volokine. Molemmilla on luurankonsa kaapissaan, eikä kumpikaan ole erityisen tasapainoinen mieleltään.
Kuitenkin heidän epäviralliset tutkimuksensa etenevät huomattavasti paremmin kuin virkavallan. Juttu on paljon monimutkaisempi kuin aluksi luulisi. Siihen liittyvät poikakuoroista kadonneet pojat, natsien tekemät ihmiskokeet, Etelä-Amerikan veriset vallankaappaukset ja yllättäen musiikki. Murhia tulee matkan varrella lisää. Myös Kasdanin ja Volokinen elämäntarinat avautuvat lukijalle, niissäkin riittää yllättäviä paljastuksia. Murhiin tuntuu sekaantuneen lapsi tai lapsia. Onko kysymys hyväksikäytettyjen lasten kostosta?
Jäljet johtavat kummallisen alunperin Etelä-Amerikassa perustettuun uskonlahkoon. Lahko on Ranskan hallituksen luvalla siirtynyt Ranskan maaseudulle. Sekä Volokine, että Kasdan päätyvät lähkon maatilalle. Siellä selviävät kaikki arvoitukset.
Vaikka kirjan juoni on monipolvinen ja siihen liittyy monia sivujuonteita kirjailija kuljettaa tekstiä sujuvasti eteenpäin. Missään vaiheessa ei pudonnut kärryiltä, eikä kirja ollut sekava, päinvastoin. Tämä oli sellainen kirja, jota ihan oikeasti ei halunnut laskea käsistään.
Susku antaa kirjalle *****
Jäljet johtavat kummallisen alunperin Etelä-Amerikassa perustettuun uskonlahkoon. Lahko on Ranskan hallituksen luvalla siirtynyt Ranskan maaseudulle. Sekä Volokine, että Kasdan päätyvät lähkon maatilalle. Siellä selviävät kaikki arvoitukset.
Vaikka kirjan juoni on monipolvinen ja siihen liittyy monia sivujuonteita kirjailija kuljettaa tekstiä sujuvasti eteenpäin. Missään vaiheessa ei pudonnut kärryiltä, eikä kirja ollut sekava, päinvastoin. Tämä oli sellainen kirja, jota ihan oikeasti ei halunnut laskea käsistään.
Susku antaa kirjalle *****
Hieroglyfien salaisuus
Christian Jacq on kirjoittanut koko joukon Egyptiin sijoittuvia ja egyptologiaan liittyviä kirjoja. Yhden sarjan aloitin, mutta en oikein tykännyt. Jonkun yksittäisen olen lukenut. Tämä on ollut itsellä pokkarina jo vaikka kuinka kauan. Nyt otin sen rannalle mukaan ja innostuin lukemaan loppuun saakka.
Kirja kertoo egyptologi Champollionista, nuoresta miehestä joka ratkaisi hieroglyfien arvoituksen. Kirja on fiktiivinen, vaikka perustuu tositapahtumiin. Tuohon aikaan egyptologia oli vasta nouseva tiede. Egyptissä oli paljon haudanryöstäjiä, salakuljettajia ja aarteiden pimeää myyntiä. Toiset halusivat teollistaa Egyptin, välittämättä historiallisista monumenteista. Siksi monet tahot vastustivat egyptologiaa tieteenä ja löytöjen järjestelmällistä kartoitusta. Champollionilla on vastustajia myös muiden tutkijoiden joukossa.
Champpollion saa kootuksi retkikunnan ja pääsee rakastamaansa Egyptiin. Hän suhteutuu egyptiin ja egyptologiaan intohimoisesti. Retkikunnalla on jatkuvasti vastoinkäymisiä eikä monilta kuolemantapauksiltakaan vältytä. Retkikuntaan kuuluu paikallisia, tiedemiehiä ja salaperäinen englantilainen lady. Kehen Champpollion voi luottaa, kuka on vakooja ja kuka yrittää sabotoida koko retken. Retkikunnan matkaa seuraa myös mystinen profeetta, mies jolla olisi vastaukset moniin kysymyksiin.
Kirjassa kuvataan hienosti retkikunnan matka Kairosta aina Nubiaan saakka. Matkan varrella nähdään paikallista elämää ja tutkitaan monia upeita paikkoja ja monumentteja. Lopulta Champollion ratkaisee lopullisesti hieroglyfien arvoituksen ja on yhtä Egyptin sielun kanssa.
Pidin kirjasta ehkä eniten siksi, että siinä kuvattiin niin monia paikkoja, jotka olen itsekin nähnyt. Upposin tunnelmaan ja "Egypti-kuume" nousi jälleen. Kirja oli hyvin kirjoitettu, eikä siinä kuitenkaan menty liian tieteelliselle tasolle. Tosin välilllä häiritsi se, että retkikunnan tutkimukset jäivät hyvin pinnallisiksi. Tämän teoksen perusteella voisin yrittää lukea lisää Jacqin kirjoja.
Susku antaa kirjalle ****
Kirja kertoo egyptologi Champollionista, nuoresta miehestä joka ratkaisi hieroglyfien arvoituksen. Kirja on fiktiivinen, vaikka perustuu tositapahtumiin. Tuohon aikaan egyptologia oli vasta nouseva tiede. Egyptissä oli paljon haudanryöstäjiä, salakuljettajia ja aarteiden pimeää myyntiä. Toiset halusivat teollistaa Egyptin, välittämättä historiallisista monumenteista. Siksi monet tahot vastustivat egyptologiaa tieteenä ja löytöjen järjestelmällistä kartoitusta. Champollionilla on vastustajia myös muiden tutkijoiden joukossa.
Champpollion saa kootuksi retkikunnan ja pääsee rakastamaansa Egyptiin. Hän suhteutuu egyptiin ja egyptologiaan intohimoisesti. Retkikunnalla on jatkuvasti vastoinkäymisiä eikä monilta kuolemantapauksiltakaan vältytä. Retkikuntaan kuuluu paikallisia, tiedemiehiä ja salaperäinen englantilainen lady. Kehen Champpollion voi luottaa, kuka on vakooja ja kuka yrittää sabotoida koko retken. Retkikunnan matkaa seuraa myös mystinen profeetta, mies jolla olisi vastaukset moniin kysymyksiin.
Kirjassa kuvataan hienosti retkikunnan matka Kairosta aina Nubiaan saakka. Matkan varrella nähdään paikallista elämää ja tutkitaan monia upeita paikkoja ja monumentteja. Lopulta Champollion ratkaisee lopullisesti hieroglyfien arvoituksen ja on yhtä Egyptin sielun kanssa.
Pidin kirjasta ehkä eniten siksi, että siinä kuvattiin niin monia paikkoja, jotka olen itsekin nähnyt. Upposin tunnelmaan ja "Egypti-kuume" nousi jälleen. Kirja oli hyvin kirjoitettu, eikä siinä kuitenkaan menty liian tieteelliselle tasolle. Tosin välilllä häiritsi se, että retkikunnan tutkimukset jäivät hyvin pinnallisiksi. Tämän teoksen perusteella voisin yrittää lukea lisää Jacqin kirjoja.
Susku antaa kirjalle ****
torstai 5. elokuuta 2010
Petturin merkki
Kolmas ja viimeinen suomennettu Goméz-Juradon kirja. Tästä kirjasta pidin vähiten. Tällä kertaa kirjan tapahtumat sijoittuvat pääasiassa II Maailman sodan aikaan. Jälleen on kyseessä reliikki, mutta hieman erilainen sellainen. Kyseessä on natsien ainutlaatuinen kunniamerkki. Tässä kirjassa on myöskin selvä rakkaustarina, nuoren saksalaisen pojan ja juutalaisen tytön välillä. Kirja alkaa myrskyävällä merellä, kun pieneen kalastusalukseen poimitaan mukaan omituinen, haaksirikon kärsinyt saksalainen seurue. Alku koukuttaa hyvin. Miten he ovat joutuneet merelle, ketä he ovat ja mikä on erikoinen kultaesine, jonka kalastusaluksen kapteeni saa palkkioksi.
Kirjan päähenkilöt ovat siis nuori poika ja tyttö. Poika asuu äitinsä kanssa tätinsä luona. Täti on nainut rikkaan aatelismiehen ja hänellä on kaksi poikaa. Tädin talossa äiti ja poika ovat palvelijoiden tai lähinnä orjien asemassa. Heitä kohdellaan todella huonosti. Kaikki juontaa juurensa pojan isän kuolemaan, jossa on jotain salaperäistä. Kukaan ei kuitenkaan suostu kertomaan mitään, kaikkein vähiten pojan äiti. Serkuista vanhempi on pojan ainoa ystävä talossa, mutta taisteltuaan sodassa, hän ei ole enää entisensä. Nuorempi serkku vihaa poikaa ja rääkkää häntä tovereineen jatkuvasti. Pojasta tulee nuori mies ja hän voittaa tappelun serkkuaan vastaan, aiheuttaen serkulle pahan ruumiinvamman, tämä seurauksena äiti ja poika karkoitetaan talosta.
Nuori mies löytää töitä ja uuden kodin itselleen ja äidilleen. Nuori juutalaistyttö on kasvanut rikkaassa perheessä, veljensä kanssa. Isä hemmottelee lapsia, koska näiden äiti on kuollut. Nuorten tiet kohtaavat ja he rakastuvat. He eivät kuitenkaan kovin usein tapaa. Poika on päättänyt selvittää, mitä hänen isälleen tapahtui, mutta se on hyvin vaikeaa. Kukaan ei kerro mitään, eikä keneenkään voi luottaa. Natsiliike alkaa nousta ja nuori paroni, pojan serkku löytää itselleen tarpeeksi väkivaltaista seuraa. Hän on erittäin väkivaltainen ja nousee nopeasti hierarkkiassa. Nuorella miehellä ei ole enää kuin yksi johtolanka, yksi nimi, jota hän voi seurata saadakseen selville isänsä kohtalon. Äiti murhataan, ennen kuin hän ehtii paljastaa totuuden.
Nuori mies lähtee Afrikkaan etsimään miestä, joka voi kertoa kaiken. Hän viipyy siellä vuosia ja sillä aikaa natsin ovat ottaneet vallan Saksassa. Nuori paroni on soluttautunut Vapaamuurareiden joukkoon ja paljastaa seuran jäseniä natseille. Lopulta nuori mies löytää etsimänsä miehen Saksasta ja salaisuudet selviävät. Kyseessä on aarre, jota kaikki havittelevat. Eikä nuoren miehen isäkään ole mikään sankari, vaan tehnyt pahoja tekoja hänkin.
Nuori juutalaisnainen on lähetetty keskitysleirille ja nuori mies pelastaa hänet. Pelastussuunnitelma vaatii äärimmäisiä tekoja. Nuori paroni saa itseltään Hitleriltä kunniamerkin, jota ei ehdi edes nähdä. Kirja päättyy nuoren parin pakomatkaan Saksasta.
Ihan luettava ja mielenkiintoinen kirja, mutta pidin tosiaan aikaisemmista enemmän. II Maailmansota on kiinnostava historian osa-alue, mutta olen aina ollut enemmän kiinnostunut varhaisemmasta historiasta. Tähän kirjaan kirjailija ei ollut saanut sellaista mystiikkaa kuin edellisiin. Kerronta oli toki sujuvaa, eikä tässäkään ehtinyt kyllästyä.
Susku antaa kirjalle ***
Kirjan päähenkilöt ovat siis nuori poika ja tyttö. Poika asuu äitinsä kanssa tätinsä luona. Täti on nainut rikkaan aatelismiehen ja hänellä on kaksi poikaa. Tädin talossa äiti ja poika ovat palvelijoiden tai lähinnä orjien asemassa. Heitä kohdellaan todella huonosti. Kaikki juontaa juurensa pojan isän kuolemaan, jossa on jotain salaperäistä. Kukaan ei kuitenkaan suostu kertomaan mitään, kaikkein vähiten pojan äiti. Serkuista vanhempi on pojan ainoa ystävä talossa, mutta taisteltuaan sodassa, hän ei ole enää entisensä. Nuorempi serkku vihaa poikaa ja rääkkää häntä tovereineen jatkuvasti. Pojasta tulee nuori mies ja hän voittaa tappelun serkkuaan vastaan, aiheuttaen serkulle pahan ruumiinvamman, tämä seurauksena äiti ja poika karkoitetaan talosta.
Nuori mies löytää töitä ja uuden kodin itselleen ja äidilleen. Nuori juutalaistyttö on kasvanut rikkaassa perheessä, veljensä kanssa. Isä hemmottelee lapsia, koska näiden äiti on kuollut. Nuorten tiet kohtaavat ja he rakastuvat. He eivät kuitenkaan kovin usein tapaa. Poika on päättänyt selvittää, mitä hänen isälleen tapahtui, mutta se on hyvin vaikeaa. Kukaan ei kerro mitään, eikä keneenkään voi luottaa. Natsiliike alkaa nousta ja nuori paroni, pojan serkku löytää itselleen tarpeeksi väkivaltaista seuraa. Hän on erittäin väkivaltainen ja nousee nopeasti hierarkkiassa. Nuorella miehellä ei ole enää kuin yksi johtolanka, yksi nimi, jota hän voi seurata saadakseen selville isänsä kohtalon. Äiti murhataan, ennen kuin hän ehtii paljastaa totuuden.
Nuori mies lähtee Afrikkaan etsimään miestä, joka voi kertoa kaiken. Hän viipyy siellä vuosia ja sillä aikaa natsin ovat ottaneet vallan Saksassa. Nuori paroni on soluttautunut Vapaamuurareiden joukkoon ja paljastaa seuran jäseniä natseille. Lopulta nuori mies löytää etsimänsä miehen Saksasta ja salaisuudet selviävät. Kyseessä on aarre, jota kaikki havittelevat. Eikä nuoren miehen isäkään ole mikään sankari, vaan tehnyt pahoja tekoja hänkin.
Nuori juutalaisnainen on lähetetty keskitysleirille ja nuori mies pelastaa hänet. Pelastussuunnitelma vaatii äärimmäisiä tekoja. Nuori paroni saa itseltään Hitleriltä kunniamerkin, jota ei ehdi edes nähdä. Kirja päättyy nuoren parin pakomatkaan Saksasta.
Ihan luettava ja mielenkiintoinen kirja, mutta pidin tosiaan aikaisemmista enemmän. II Maailmansota on kiinnostava historian osa-alue, mutta olen aina ollut enemmän kiinnostunut varhaisemmasta historiasta. Tähän kirjaan kirjailija ei ollut saanut sellaista mystiikkaa kuin edellisiin. Kerronta oli toki sujuvaa, eikä tässäkään ehtinyt kyllästyä.
Susku antaa kirjalle ***
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)