maanantai 28. kesäkuuta 2010

Ehtoollisen salat

Jälleen yksi katoliseen kirkkoon ja siihen liittyvään aihepiiriin kuuluva teos. Siis genreä Da Vici-koodi jatkaen. Mutta tästä kirjasta kyllä pidin erityisesti, sen verran erilailainen lähestymistapa siinä oli. Lieneekö asiaan vaikuttanut kirjan alku, joka kovasti muistutti rakkaan Sinuheni alkua. Vanha mies autiossa ympäristössä, muistelee elämäänsä. Hieno aloitus siis.

Kirja sijoittuu 1400-luvun Milanoon, eikä nykyaikaan. Sekin oli minusta positiivista vaihtelua. Kirjan päähenkilö on isä Leyre, joka toimii Roomassa inkvisiittion salaisella osastolla, joka tutkii salakirjoituksia ja etsii kerettiläisyyttä. Vatikaaniin alkaa saapua kirjeitä salaperäiseltä Ennustajalta, joka haluaa paljastaa Milanossa rehottavan kerettiläisyyden ja erityisesti salaisen sanoman mestari Leonardo Da Vincin teoksessa Viimeinen ehtoollinen.

Isä Leyre lähetetään Milanoon, ottamaan selvää kuka Ennustaja on ja mikä viesti Ehtoolliseen on kätketty. Isä Leyren tutkimukset eivät juuri edisty, mutta moni muukin on innokas ratkaisemaan arvoitukset. Juonen käänteissä on mukana niin Vatikaanin valta kuin maailman politiikkakin. Myös kerettiläinen kataariuskonto on vahvasti läsnä. Luostarin munkkeja kuolee, tässä kirjasta tulee mieleen Econ; Ruusun nimi. Lopuksi ainakin osa Ehtoollisen viestistä selviää ja Ennustaja paljastuu sekä isä Leyre joutuu tahtomattaan tutustumaan kataareihin. Lopulta Leonardon teos valmistuu ja valaisee monen ihmisen elämän, myös isä Leyren. Loppu jää jotenkin lyhyeksi.

Isä Leyre omistaa lopun elämäänsä etsinnälle, ja on hyvin lähellä, mutta ei kuitenkaan etsimäänsä ennen kuolemaansa löydä. Kirjan keskiössä on siis Viimeinen ehtoollinen, ja siihen liittyvät mysteerit. Koska kyseessä on aito teos, oli kirjan edetessä mukava vilkuilla kirjan kuvaa. Kiinnostavia olivat myös kuvaukset erilaisista taiteen keinoista välittää salaisia sanomia. Suurin osa kirjassa mainituista henkilöistäkin ovat aitoja historiallisia henkilöitä, joten sekin oli mukava "mauste" kirjan kerronnassa. Kaiken kaikkiaan tosi mahtava kirja.

Susku antaa kirjalle ****

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Taivaspaikka

Toinen saman kirjailijan Gómez-Jurado Juanin teos lyhyen ajan sisällä. Ensimmäisen eli Kuolinkellot omistankin pokkarina. Valitettavasti en kyseisestä kirjasta ole postausta tehnyt. No Taivaspaikkaan. Minusta tämä toinen kirja oli parempi kuin ensimmäinen, ainakin se todennäköisesti jää muistiin ja toisekseen hain sen perjantaina ja sain jo tänään loppuun.

Kirja kuuluu kylläkin uskonnollisiin mysteereihin ja reliikkien etsintään perustuvien kirjojen genreen, mutta on lajissaan aika hyvä. Tällä kertaa hakusessa on liiton arkki. Etsintäryhmän kokoaa omituinen, sairraalloinen multimiljonääri. Ryhmä koostuu palkkasotilaista, argeologiryhmästä ja muutamasta epätodennäköisestä henkilöstä. Vatikaanin edustajana on Kuolinkelloista tuttu isä Fowler entinen CIA:n agentti. Lehdistöä edustaa nuori naistoimittaja, jota isä Fowler haluaa suojella. Lääkärinä myöskin nuori nainen.

Asiaan sekaantuvat tietenkin muutama tietokonenero, Mossad, islamistiterroristit ja salaiset palvelut. Retkikunta kohtaa vaikeuksia jatkuvasti, milloin kenenkin aiheuttamana. Liitonarkki kuitenkin löytyy, maailma ei vain sitä koskaan tule näkemään.

Kirjan kerronta on sujuvaa, salaisuuksia paljastetaan sopivan pienissä erissä ja jännitys säilyy. Vasta lopussa paljastuu kuka kukin on ja kenen asialla. Muutamia turhia sivujuonia mukana kuitenkin on. Nuoren toimittajan ja naislääkärin lesborakkaus ei juurikaan kiinnostanut. Taivaspaikassa viitataan kirjailijan edelliseen teokseen, mutta en jotenkin ymmärtänyt niitä. Tosin voi olla etten muista kirjaa kunnolla. Esim. muistaisin isä Fowlerin eronneen kirkosta ja ryhtyneen maalliseen suhteeseen.

Oikein viihdyttävä kirja kuitenkin.

Susku antaa kirjalle ****

torstai 17. kesäkuuta 2010

Puhdistus

Sofi Oksasen usealla kirjallisuuspalkinnolla palkittu kirja. Olen lukenut kaikki Oksasen kirjat. Puhdistusta aloin lukea ajat sitten, mutta jouduin palauttamaan sen kesken kirjastoon, siitä kun oli lukuisia varauksia. Nyt lainasin äänikirjaversion ja ehdin hyvin kuunnella muiden hommien ohella.

Kirja kertoo kahden eri-ikäisen naisen tarinan aina 1940-luvulta 1990-luvun alkuun. Nämä naiset ovat Alide ja Sara. Alide on jo vanha nainen. Hän on elänyt Neuvostovalloituksen ajan Virossa ja kokenut agenttien kuulostelut ja kidutukset. Kuitenkin hän on mennyt naimisiin kommunistimiehen kanssa. Nyt Alide ei pelkää mitään ei edes kylän poikia, jotka terrorisoivat hänen kotiaan. Sara on nuori nainen, joka on houkuteltu kotoaan Vladivostokista töihin Eurooppaan ja pakotettu seksityöläiseksi. Sara karkaa ja näiden kahden naisen tiet kohtaavat. Heillä on enemmän yhteistä kuin he uskovatkaan.

Oksasen kirjan teemat ovat jälleen naisten hyväksikäyttö ja heihin kohdistuva väkivalta. Ilmiöt, jotka eivät ole sidotut aikaan eivätkä paikkaan. Kirjassa kuvataan myös kokonaiseen kansaan kohdistuvaa terroria. Surullisinta kirjassa on ehkä kuitenkin onneton rakkaustarina. Aliden tuskainen rakkaus siskonsa mieheen, rakkaus jonka takia hän on valmis tekemään mitä tahansa.

Niinkuin monesti ennenkin tunnen itseni vähän yksinkertaiseksi, kun en osaa erottaa kirjan kaikkia tasoja. Enkä osaa ehkä tarpeeksi kirjaa arvostaa. Ihan hyvä lukukokemus silti. Kirjaan oli myös hauskasti osattu yhditää arkisia asioita, kuten "säilöntäohjeita".

Susku antaa kirjalle ****

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Mustat lesket

Mustat lesket; vuosi vapaaehtoisena Bosnian muslimijoukoissa. Edelleen tämän alueen lähihistoria kiinnostaa ja siksi halusin lukea sodasta suomalaisesta näkökulmasta.

Kirjan on kirjoittanut suomalainen nuorimies, joka 17-vuotiaana liittyy Ranskan muukalaislegioonaan. Muukalaislegioonan riveissä hän on vuoden verran Sarajevossa. Nähtyään muslimien joukkomurhat, niikuin hän asian näkee, hän eroaa legioonasta. Nuorimies kuitenkin palaa Bosniaan taistelemaan muslimien joukoissa. Siellä hänen ryhmänsä on Mustat lesket. Bosniassa hän on mukana sodassa useita vuosia.

Mikään kirjallinen merkkiteos tämä kirja ei ole. Lähinnä siinä kuvataan taisteluja, hyökkäyksiä ja aseita. Olisin kaivannut enemmän kuvausta nuoren miehen omista tuntemuksista, vai turruttaako sota tunteet? Samoin olisin ollut kiinnostunut tarkemmista ihmiskohtaloista ja taustoista sekä noiden sotilaiden ajatuksista. Kirja jää jotenkin, jos näin nyt voi sanoa sotakuvauksesta, pinnalliseksi.

Susku antaa kirjalle; **

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Libri di Lucan arvoitus

Tämän kirjan ostin kalliilla kirjakaupasta ihan kovakantisena painoksena, kovaan lukemisen nälkään. Kovasti kirjaa on kehuttu.



Minulle kirja oli pienoinen pettymys. Idea on aivan mahtava, siis ainakin näin himolukijan mielestä. Keskuudessamme on ihmisiä, jotka voivat vaikuttaa lukukokemukseemme. He voivat vahvistaa ja muuttaa mielikuvaa, jonka tekstistä saamme. Samalla siis muokata mielipiteitämme. Mutta kirja ei vienyt ideaa tarpeeksi syvälle, ja jäi jotenkin heppoiseksi. Kaikki perinteiset elementit; tyttö ja poika rakastuvat, tyttö pelastaa pojan ja poika tytön. Vastahakoinen sankari tarttuu toimeen ja pelastaa maailman. Salaliitto joka uhkaa koko ihmiskuntaa ja suuruudenhullu salaliiton johtaja.



Jotenkin kirja oli myös sekava. Välillä ei tiennyt mitä kykyjä kukakin omaa ja miten lukijoihin vaikutetaan. Hauska hahmo oli tietokone nero, joka elätti itsensä osallistumalla erilaisiin kilpailuihin ja myymällä voittamansa tavarat. Ihan luettava, mutta ei mitenkään mieleenpainuva teos.

Susku antaa kirjalle ***