Dorian Grayn muotokuva

Oscar Wilde; Dorian Grayn muotokuva. Innostuin lukemaan tämän klassikon katsottuani toistamiseen elokuvan "Herrasmiesliiga". Kirjan takakannessa kirja on listattu mm. Tohtori Jekylin ja Mister Hyden, Frankensteinin ja Draculan kanssa kauhun ja pahuuden klassikoihin. Teos kertoo tarinan nuoresta miehestä Dorian Graystä. Kuuluisa taiteilija "rakastuu" nuoren miehen kasvoihin ja tekee hänestä upean muotokuvan. Dorian innoittaa taiteilijaa, on hänen muusansa. Taiteilijan luona Dorian tutustuu herramieheen, joka johdattaa hänet niin henkisesti kuin fyysisestikin nautintojen ja paheiden tielle. Tämä herrasmies "palvoo" nuoruutta ja kauneutta. Doriankin alkaa tajuta kauneutensa merkityksen. Hän rukoilee, ettei vanhenisi koskaan. Näin käykin Dorianin sijasta hänen muotkuvansa vanhenee, ja muuttuu Dorianin tekojen vaikutuksesta.

Ensimmäinen muutos tapahtuu, kun Dorian hylkää ensimmäisen rakkautensa, nuoren näyttelijättären. Tyttö tekee itsemurhan, eikä Dorian siitä piittaa. Tämän tapahtuman jälkeen Dorian omistautuu vain mielihalujensa toteuttamiseen. Hän harrastaa monenlaisia asioita intohimoisesti; tuoksuja, koruja, kuvakudoksia. kaikkeen hän kyllästyy. Dorian etsii tyydytystä yhä rivoimmista ja kielletyimmistä nautinnoista. Lopulta häntä aletaan kartella jo seurapiireissäkin, ja hänestä puhutaan monenlaista pahaa. Taiteilijaystävä Basil tulee Dorianin luokse, ja yrittää puhua nuorelle miehelle järkeä. Dorian suuttuu, syyttää muotokuvansa maalaajaa kurjasta tilastaan ja lopulta kuvan paljastettuaan, murhaa Basilin.

Nuoren itsemurhan tehneen näyttelijättären veli on tappaa Dorianin, mutta Dorian pääsee tästäkin pinteestä nuorien kasvojensa avulla. Veli tosin vielä seuraa Doriania, mutta joutuu itse metsästysonnettomuuden uhriksi. Lopulta kuitenkin paha saa palkkansa, niin ainakin Dorian. Hän päättää tuhota tuon kammottavaksi muuttuneen muotokuvan. Tikarinisku osuu suoraan sydämeen, nimittäin Dorianin omaan. Muotokuvassa on jälleen kaunismuotoinen nuori mies, ja lattialla makaa vanhentunut, elämän ja pahojen tekojen kuluttama, vastenmielinen olento.

Aina kun Dorian yrittää muuttua, ja tehdä hyvää, Sir Henry viekoittelee hänet takaisin paheiden tielle, ja vaientaa kauniilla sanakäänteillään Dorianin omantunnon. Mietin viitataanko Sir Henryn hahmolla saatanaan, ja hänen viekoituksiinsa. Dorianin hahmo taas on Narkissosmainen, hän rakastuu omaan nuoruuteensa ja kauneuteensa. Hieman raskas kirja on lukea, niin moninaisin sanakääntein asioita kuvataan. Varsinkin Sir Henryn esittämät mielipiteet täytyi lukea useampaan kertaan. Kirjan hahmoista ainoa sympaattinen on taiteilija Basil. Enemmän pidin kyllä kauhun ja pahuuden klassikkoja listan muista lukemistani teoksista.

Susku antaa kirjalle ***

Vampyyri

John Polidori; Vampyyri. Pieni sievä kirjanen, jonka lukemiseen sain vinkin kirjallisuuden tunnilta. Tätä tarinaa pidetään ensimmäisenä vampyyritarinana. Ensimmäisenä siinä genressä, jossa vampyyri on puoleensa vetävä herrasmies, joka viettelee viattomia neitoja ja nuoria miehiä. Teos on syntynyt tarinatuokioista, johon osallistuivat mm. Mary Shelley ja Lordi Byron. Kirjaa pidettiinkin pitkään Byronin kirjoittamana.

Juoni ei ole kovin ihmeellinen, mutta kerronta on vanhanaikaisen kaunista. Lontoon seurapiireihin saapuu salaperäinen mies, joka on jotenkin ulkopuolinen. Kaikki tietysti haluavat häneen tutustua. Samoihin aikoihin piireihin liittyy myös ihanteellinen nuori mies. Salaperäinen herrasmies ottaa nuorukaisen mukaansa matkalle. Matkalle nuori mies huomaa omituisuuksia herran käytöksessä. Tämä tuhoaa mielellään kunnolliset, mutta hairahtuneet ihmiset. Konnia ja pelureita hän suosii. Lopulta nuori mies päättää erota kyseisen herran seurasta. Hän matka Kreikan saaristoon, ja tutustuu ihastuttavaan tyttöön. No vamppyyrihan ilmestyy paikalle, tappaa tytön .

Vamppyyrikin sairastuu, ja "kuolee". Nuori mies vannoo pitävänsä kyseisen hahmon julmat teot salassa vuoden verran. Nuori mies matkaa takaisin kotiin. Aluksi kotona on kaikki hyvin, vaikka matkan tapahtumat miestä vaivaavatkin. Eräillä kutsuilla nuori mies kuitenkin kauhukseen tapaa jälleen vampyyrin, joka muistuttaa hänen antamastaan valasta vaieta. Nuori mies sairastuu, ja joutuu vuoteen omaksi. Vuosi alkaa olla lopussa, ja nuori mies toipuu. Kauhukseen hän kuitenkin saa selville, että hänen sisarensa on menossa naimisiin. Sulhanen on tietysti tämä kauhea olento. Nuori mies yrittää estää häät, siinä onnistumatta. Hän kuolee, mutta ehtii kertoa vampyyrin salaisuuden. Tästä ei kuitenkaan ole enää hyötyä myös sisko on jo joutunut vampyyrin uhriksi.

Ajalleen tyypillistä, hyvin pateettista kerrontaa on tässä kirjassa. Samoin teksti on kuvailevaa ja hieman koukeroista. Saman tyyppistä kuin aikalaisensa Mary Shelleyn. Ihan "hauska" pieni kirja ajalta jolloin vampyyrit olivat vampyyreita, eivätkä teini-idoleita.

Susku antaa kirjalle ****

Pyhien jäljillä

Pyhien jäljillä; Khoury Raymond. Sama juttu kuin edellisen kirjan kohdalla. Aikaa sitten olen tämän lukenut. Pinnistetään muistia siis jälleen. Lähi-Idässä liikutaan tässäkin teoksessa. Tosin lyhyinä välähdyksinä kuvaillaan 1700- luvulla eläneen kreivin elämää. Vuonna 2003 nuori nainen, Mia Bishop tapaa arkeologi äitinsä Bagdadissa. Tapaamisen jälkeen äiti kaapataan Mian silmien edestä. Mia alkaa selvittää äitinsä kaappausta yhdessä CIA:n virkailijan kanssa. Tapauksen taustalla häilyy varjona sadistisia kokeita tekevä Tohtori = Hakim. Häntäänsä syövä käärme, ourobouros symboli tulee vastaan jatkuvasti. Kaappajat muiden mukana etsivät kadonnut mustaa kirjaa. Siis tarkistettuani asian kyseessä oli sama pohjatarina Jedizin mustasta kirjasta kuin Pahan kodissakin. Hauska sattuma. Jedizi oli vaan kirjoitusasultaan erilainen. Tästä mustasta kirjasta löytyy ohje lääkkeestä, joka takaa ikuisen elämän.

Kilpajuoksu kirjan löytämiseksi kiihtyy. Mia haluaa löytää kirjan, jotta saisi äitinsä vapaaksi. Kirjaa etsii useampikin salaperäinen henkilö. Voiko Mia luottaa keneenkään apuun? Lopulta Mia löytää kirjan, äitinsä ja vielä jotain muuta. Selviää myös miten 1700-luvun herrasmies liittyy Mian sukuun. Voiko ikuisen elämän saavuttaa, onko lääke jo olemassa?

Minusta tässä kirjassa oli mielenkiintoista se, että siinä ei pelkästään metsästetty aarretta. Teoksessa oli jopa moraalisia pohdiskeluja, siitä miten ihmelääkkeen löytyminen vaikuttaisi ihmiskuntaan. Tämä kirja myös onnistui paikka paikoin yllättämään.

Susku antaa kirjalle ****

Pahan koodi

Tom Knox; Pahan koodi. Kirjan lukemisesta on melkoisesti aikaa. Olen vaan lisännyt kirjan nimen tähän blogiin, jotta muistaisin sen lukeneeni. No yritän nyt kuitenkin muutaman sanan kirjoittaa. Tarinassa on kaksi tapahtumapaikkaa; Lähi-Idässä toimittaja Rob Luttrel ja antropologi Christine Meyer alkavat tutkia Meyerin kollegan raakaa murhaa. Meyerin ja hänen kollegansa kaivaukset tulisivat olemaan arkeologinen sensaatio.  Heidän löytämänsä temppelin rauniot ovat tuhansia vuosia vanhoja, vanhempia kuin mikään muu arkeologinen löytö.  Ilmeisesti joku ei halua, temppelin pääsevän julkisuuteen. Kaivaus kätkee jonkin merkittävän salaisuuden. Toisaalla Englannissa paljastuu sarja äärimmäisen raakoja murhia. Niitä tutkii komisario Forrester apunaan suomalaissyntyinen tutkija (minusta Boijer ei kyllä ole kovin suomalainen nimi).

Tapahtumat etenevät varsin nopeasti. Forresterin tutkimukset johtavat hänet nuoren aristokraattisen psykopaatin jäljille, joka joukkionsa kanssa tappaa ihmisiä. Tämä nuori mies etsii erään uskonlahkon, Jezidien kadonnutta mustaa kirjaa. Hän uskoo kirjan paljastavan ihmisen historian tärkeimmän salaisuuden. Myös Luttrel ja Meyer pääsevät kirjan jäljille. Lopulta kirja löytyy, ja salaisuus paljastuu. Miksi nuori psykopaatti sen halusi löytää, ja mikä on ihmiskunnan synkin salaisuus? Mikä on Pahan koodi?

Ihan mukavasti kirjoitettu kirja, ei tosin jäänyt erityisesti mieleen. Olen vähän liiaksikin jumittunut lukemaan saman tyyppistä kirjallisuutta. Etsitään jotain mystistä, sankaripari saa toisensa jne, jne.

Susku antaa kirjalle ***