Purppuravirrat

Toinen Jean-Christophe Grangén teos, jonka luin. Ensimmäisestä tai siis viimeisestä eli Viattomien veljeskunnasta pidin todella paljon. Aloitin kirjailijan teosten lukemisen todellakin uusimmasta ja nyt siirryin vanhempiin. Pienoinen pettymys oli se, että kirjailija näköjään käyttää teoksissaan samaa kaavaa. Purppuravirroissakin pääparina nuori kapinallinen moniongelmainen poliisi ja vanhempi kovaotteinen virkaveli. Samoin tässäkin kirjassa juoni muodostuu omituisten, salaisten, jonkinlaisten tieteellisten kokeiden ympärille. Lapsiin kohdistuvista kokeista on tässäkin kysymys. Raakoja, rituaalisia murhia ei myöskään puutu.

Purppuravirroissa nuori arabipoliisi alkaa tutkia haudanhäpäisyä, jota muut pitävät huligaanien työnä. Vanhempi poliisi taas lähetetään pieneen vuoristokylään selvittämään raakaa murhaa, jossa uhria on kidutettu. Uhrin löytöpaikkakin on omituinen vuorenseinämän kolo. Murhaajalla on ollut jonkin tarkoitus, sijoittaessaan ruumiin juuri sinne. Murhia tulee lisää, onko kyseessä sarjamurhaaja? Tutkijamme ei usko niin, hänen mielestään kyseessä on henkilökohtainen kosto. Murhaaja jättää tappamiinsa ruumiisiin kuin viestejä tai johtolankoja. Nuori poliisi taas pääsee kummallisen tapahtumaketjun jäljille. Äiti ja pieni lapsi, lapsi jonka hauta nyt on häpäisty,  ovat paenneet "paholaisia". Äiti on kaikin tavoin yrittänyt tuhota lapsen menneisyyden, varsinkin kuvat. Vanhempi poliisi seuraa jälkiä sokeainkouluun ja synnytyssairaalan arkistoihin. Omituisia asioita selviää; murhattujen miesten kuolleet isät, genetiikka ja täydellisen ihmisen luominen liittyvät tapaukseen.

Näiden kahden tutkimuksia kuvataan rinnakkain, mutta lopulta ne johtavat samaan pisteeseen. Eristyneeseen vuoristokylään ja vielä eristyneenpään yliopistoyhteisöön. Murhaajan motiivi juontaa vuosien takaa alkaneisiin tapahtumiin. Kyseessä on todellakin kosto, pienen lapsen kosto.

Hyvin koukutti tämäkin kirja, vaikka kaava oli tuttu. Mihinkäs sitä loppujen lopuksi toimivaa kaavaa muuttamaan. Aion lukea loputkin kirjailijan teokset. Purppuravirroista on tehty myös elokuvaversio, sekin on varmaan katsomisen arvoinen.

Susku antaa kirjalle ***